Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Koronavirus Näköislehti Live

Eija uskoo enkeleihin ja opettelee sanomaan ei: ”Uskon, että hyvällä saa enemmän kuin pahalla”

Kuka olet, mistä tulet ja mitä teet? Olen muuttanut Oulun läänistä tänne Satakuntaan jo vuonna 1980. Asuin pitkään Paneliassa, ja sieltä minut on napattu mukaan Harjavallan seudun sydänyhdistyksen toimintaan. Olen toiminut yhdistyksessä jo yli kymmenen vuotta ja pitkään puheenjohtajana. Kenen kanssa asut? Asustelen yksin. Mikä sinussa on parasta? Vaikea sanoa, mikä minussa on parasta, mutta yritän löytää positiivisia asioita ja katsoa luottavaisin mielin tulevaisuuteen. Ajattelen, että olen rauhallinen ja hiljainen, mutta toiset ovat ihan toista mieltä. Uskoisin, että tulen ihmisten kanssa toimeen. Mistä sinua moititaan? Minua moititaan siitä, että olen pohjoispohjanmaalaisena aika suora puheissani. Olen kyllä koettanut opetella siitä pois, mutta en ihan vielä ole päässyt. Mitä sellaista osaat, jonka vain harva tietää? Olen korjaillut autoa, ja tehnyt sisarenpojalle aikoinaan pienet rattaat. Olen tapetoinut ja laatoittanut keittiön seinää. Mitä teet vapaa-aikanasi? Miten rentoudut? Vapaa-aikanani käyn tyttärenpoikien luona, liikun luonnossa ja syksyisin marjastan ja sienestän. Tykkään tanssimisesta, ja muutenkin koetan harrastaa liikuntaa. Ennen tein paljon käsitöitä, mutta nyt odotan, että inspiraatio iskisi uudelleen. Myös palapelit ovat minulle mieluisia, varsinkin sellaiset isommat. Suurin palapeli, jonka olen koonnut, oli 6 000 palaa. Mitä teit viimeksi ensimmäistä kertaa elämässäsi? Yritän kokeilla kaikenlaista, mutta ehkä vesiliukumäestä laskeminen puoli vuotta sitten tyttärenpojan kanssa. Olen aina pelännyt moisia, mutta pitihän minun hänen kanssaan mennä. Mikä on varhaisin lapsuusmuistosi? Varhaisin lapsuusmuistoni on tosi varhainen. Olen luultavasti ollut noin 2,5-vuotias, kun talvella mentiin terveydenhoitajan tarkastukseen. Terveydenhoitaja oli tullut talvella yhteen taloon kylään, ja meidän piti mennä sinne. Meidät istutettiin nuoremman sisareni kanssa vesikelkkaan. Niin sitä mentiin hankia pitkin ja joen poikki toiselle puolelle. Muistan, kun istuimme kelkassa, ja sen, mitä siellä tarkastuksen aikana tapahtui. Mikä on paras elämänohje, jonka olet saanut? En muista mitään elämänohjetta, mutta muistan, että meille oli tärkeää se, että tehdään se mitä luvataan ja pidetään sanamme. Pappa ja mummu olivat kovia työihmisiä. Mistä haaveilet? Haaveilen, että saisin olla terveenä ja nähdä lastenlasten kasvavan. Samoin siitä, että pääsisin joskus vaeltelemaan Lappiin ja Lemmenjoelle. Mihin uskot? Uskon, että on jotain muutakin kuin se, mitä emme näe. Uskon myös, että on enkeleitä. Uskon, että hyvällä saa enemmän kuin pahalla. Mikä saa sinut hyvälle tuulelle? Lapsenlapset, hyvä musiikki ja kaikki kauneus ympärillä. Iloiset ihmiset ja ystävät. Jos voisit muuttaa yhden tekemäsi teon, mikä se olisi? Varmaan olisi montakin tekoa, joita haluttaisi muuttaa, mutta olen ajatellut, että ilman niitä asioita minusta ei olisi tullut tämä minä. Ehkä sen, että jos olisi ollut itseluottamusta ja rohkeutta enemmän, olisin osannut ja rohjennut sanoa ei. Olisin monelta murheelta säästynyt. Sitä taitoa vieläkin opettelen. Milloin kävit viimeksi kirkossa? Entä kirjastossa? Kirkossa kävin viimeksi syksyllä ystäväni hautajaisissa. Joulukirkkoon minun piti mennä, mutta aika livahti niin nopeasti, että se jäi. Kirjastossa tykkään käydä, mutta ongelmani on, että luen niin hitaasti kirjoja, että ne ovat aina myöhässä. Mieluummin ostan kirjan itselleni ja laitan sitten kiertoon. Kävin kirjastossa kysymässä yhtä kirjaa ennen joulua. Mikä sinusta piti tulla isona? Minusta piti tulla kaupanmyyjä, ja isompana suunnittelin kotitalousteknikon ammattia. Millaisesta ruuasta pidät? Missä sitä syöt? Kuka sen tekee? Tykkään kaikenlaisesta ruuasta, valitettavasti. Arkisin syön lounaan töissä ja illalla paljon marjoja pakastimestani. Viikonloppuisin valmistan itse ruokani tai käyn hakemassa kaupasta jotakin. Harvoin tulee käytyä ulkona syömässä. Mikä kirja tai elokuva on painunut mieleesi pysyvästi? Miksi? Elokuvista tulevat mieleeni Piano ja Ylpeys ja ennakkoluulosta se versio, jossa on Colin Firth. Niissä on hienot roolisuoritukset ja jotain, mikä jäi mieleen. Ja myös se koiraelokuva uskollisuudesta, mitä en voi enää katsoa, kun se on niin koskettava. Kirjoista Jänis ulvoo oli vaikuttava, hämmentävä ja kamalakin kertomus siitä, mitä ihmismielessä voi tapahtua, jos joutuu kohtaamaan pahoja asioita. Millaista musiikkia kuuntelet? Mikä on lempikappaleesi? Musiikin suhteen olen kaikkiruokainen. Kuuntelen kaikkea kansanmusiikista heviin ja klassiseen, iskelmästä rokkiin, bluesiin ja jazziin. Kuuntelen aina mielentilani mukaan. Olen sanonut, että stereot ovat viimeinen sähkölaite, jonka minulta saa viedä. Yhtä lempikappaletta on vaikea nimetä, mutta yksi Juha Tapion kappale kolahti aikoinaan tosi lujaa. Kenet haluaisit tavata? Minulla ei ole oikein ketään, jonka nimenomaisesti haluaisin tavata. Ehkä jonkun Lapin shamaanin. Vanhoja koulukavereita olisi ihana nähdä. Käytätkö sosiaalista mediaa? Miten? Runsas vuosi sitten tyttäreni liitti minut Facebookiin. Käyn sitä lukemassa, mutta itse laitan sinne tosi huonosti. Milloin viimeksi itkit? Itkin viimeksi varmaan ystäväni hautajaisissa. Monia ohjelmia katsoessani liikutun herkästi, tai kun kuulen jotain hienoa musiikkia. Esimerkiksi Finlandia ja Iltahuuto olivat itsenäisyyspäivänä sellaisia, joista liikutuin. Oletko säästäväinen? Mihin tuhlaat? Yritän olla säästäväinen, ei ole muuta mahdollisuutta, mutta jos jotakin oikein haluan, niin silloin kyllä repsahtaa. Etenkin, jos löydän lapsenlapsille jotakin kivaa. Tuhlaan sellaisiin asioihin, jotka tuovat arkeen iloa ja itselle sekä toisille mielihyvää. Lomalla tuhlaan, kun yritän aina keksiä äidille jotakin arjesta poikkeavaa. Millainen maailma on 50 vuoden kuluttua? Toivottavasti maailma on suvaitsevampi ja turvallisempi. Tekniikka kehittyy, ja kulkuvälineet sekä kodin laitteet ovat ohjattavissa tietokoneen kautta. Mitä urheiluseuraa kannatat? Jos jokin urheiluseura pitää nimetä niin Oulun Kärpät. Minne muuttaisit, jos kotikuntasi olisi pakko jättää taakse? Olen ajatellut, että kun työura jää taakse, niin muutan jonnekin lähemmäs pääkaupunkiseutua ja lähemmäs lapsenlapsia. Aikoinaan tuntui tosi rankalta muuttaa kauas kotoa, mutta nyt se ei enää vaikuta niin.