Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Koronavirus Näköislehti Live

Jukka Laakio haluaisi Mansikkatytöt taas lavalle ja Suven hehku -viinin takaisin pulloon

Mansikkatyttö-kilpailujen järjestäjä Jukka Laakio vastaa puhelimeensa Porissa. Hän on jo eläkkeellä, mutta puhuu aina yhtä mielellään Vähtärissä järjestetyistä Mansikkatyttö-kilpailuista. Hänen mielestään kilpailu pitäisi herättää uudelleen henkiin. Laakio muistuttaa heti, ettei Mansikkatyttö-kilpailu ollut missikilpailu, vaan sen tehtävä oli tehdä tunnetuksi kokemäkeläistä ja kauvatsalaista mansikkaa. – Vein tytöt aina ensimmäiseksi jonkun viljelijän luokse tutustumaan mansikkamaahan. Kävimme paljon eri paikoissa ja heille opetettiin, mitä mansikanviljely on. Isännät kertoivat mielellään eri lajikkeista, Laakio kertoo. Laakio kierrätti mansikkatyttöjä myös Porin torilla ja Silakkamarkkinoilla. Uuden lempinimen hän sai, kun jonkun piti esitellä Kokemäkeä televisioon kuvatussa ohjelmassa. – Kokemäen kaupungin ohjelmassa yhtenä osana oli mansikka, ja Kivenmaan Harri sanoi, että sinä olet sitten mansikkapoika ja menet esittelemään sen mansikkaviinin, Laakio kertoo. Se sopi Laakiolle, sillä mansikkaviinikilpailu oli hänen mielestään mainio idea. Kilpailun voitti Reijo Valinin kehittelemä Suven hehku , jota valmistettiin Koskimäen viinitilalla Loimaalla. Laakion mielestä mansikkaviini pitäisi saada uudelleen tuotantoon. – Olisi se hienoa, jos joku vielä ryhtyisi sitä tekemään. Resepti on tallessa, Laakio vinkkaa. Laakio ehti uransa aikana olla mukana vaikka ja missä. Hän elvytti Mansikkatyttökarnevaalit, järjesti Vähtärissä tansseja ja tapahtumia, oli mukana järjestämässä Pori Jazzeja 20 vuotta ja Silakkamarkkinoita 30 vuotta. Yrittäjänä hän teki myös kioskikauppaa, perusti ravintoloita ja katukeittiöitä, isännöi Cafe Jazzia ja Kirjurin kesäravintolaa. Omimmillaan hän tunsi olevansa isojen tapahtumien järjestäjänä. Siihen hän sai kipinän järjestäessään vuonna 1980 SM-pilkit Sääksjärvellä. Kilpailuihin osallistui 6 500 pilkkijää. – Siitä sain potkua. Kokemäellä Laakio käy edelleen aina joskus, sillä hänen veljellään on huvila Sääksjärvellä. Veljensä kanssa hän kalasteli pikkupoikana paljon, ja yhdessä he myös myivät kalasaaliinsa. Kerran myytävänä oli viisi valmiiksi perattua ahventa, jotka maksoivat yhteensä markan. – Joku yritti siitä vielä tinkiä, joten sanoin, että paistan ne vielä samaan hintaan, Laakio nauraa. Mitä kuuluu -sarjassa haastattelemme lehdessä esiintyneitä henkilöitä ja kysymme, mitä heille kuuluu nyt.