Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Live Verotiedot

Harjavaltalaisen runoilijan kirja vie Juankoskelle: ”Kerroin tapauksesta Jampalle, ja sanoin, että jos joskus kirjoitan kirjan, siitä tulee tämän niminen”

Vaikka Harjavallassa asuva Minni Ruuhijoki yllätti ystävänsä vuosi sitten julkaisemalla runokirjan, ja toisti teon tänä vuonna, ei siitä hänen mukaansa pidä odottaa perinnettä. Viime vuodenvaihteessa julkaistu teos Melankolinen Lurjus sai tämän vuoden loppupuolella seurakseen runokirjan Katso peiliin, sanoi Hemppa . – Ensimmäinen kirja sai mielestäni hyvän vastaanoton: Olen saanut siitä vain hyvää palautetta. Ystäväni tosin sanoi yllättyneensä, että osaan kirjoittaa rakkausrunoja, koska olen hänen mukaansa niin kova, Ruuhijoki kertoo. Kuten vuodentakaisessa, on kirjoittaja kerännyt myös uuteen kirjaan runoja arkistoistaan. Runoja on niin 1990-luvulta kuin viime ja tältä vuodeltakin – itse asiassa yksi viimeisistä runoista valmistui vasta runsas kuukausi sitten. – Joskus menee vuosi, etten kirjoita mitään. Joskus teen viikossa seitsemän runoa. Nyt kun sain julkaistua ensimmäisen kirjan, ajattelin, että tehdään vielä toinen. Runokirjan teemat ovat Minni Ruuhijoen mukaan samoja kuin edeltäjässä: Rakkaus, yksinäisyys, ilo – eli toisin sanoen elämää laidasta laitaan. Kirjoittaja voi tehdä havaintoja pienistäkin yksityiskohdista. Esimerkkinä Ruuhijoki nostaa esille runon, joka on kirjoitettu Fanni-koiralle. – Se on ystäväni koira, ja silloin tällöin pääsen heidän kanssaan lenkille. Ei siinä sen ihmeempää, olen niin eläinrakas. Kirjan nimi puolestaan juontaa Minni Ruuhijoen nuoruuteen, 1970-luvun Juankoskelle. Samoissa porukoissa liikkuivat laulustakin tutut Hempat ja Jampat ja monet muut. – Kerran Jamppa hävisi yhtäkkiä johonkin, ja kysyin Hempalta, missä Jamppa on. Hän kertoi, että Aulikki on muuttanut Juankoskelle, ja Jamppa kulkee hänen kanssaan yhdessä, Ruuhijoki kertaa. – Kysyin, minkä näköinen Aulikki on, koska en tuntenut häntä. Hemppa sanoi, että katso peiliin. Myöhemmin kerroin tapauksesta Jampalle, ja sanoin, että jos joskus kirjoitan kirjan, siitä tulee tämän niminen. Kysyin vielä Hempan vaimolta luvan käyttää nimeä kirjassa. Sielunsa kasvuympäristössä Juankoskella Ruuhijoki vieraili viimeksi marraskuun puolivälissä – edellisestä kerrasta oli vierähtänyt jo tovi. Viimeksi hän vieraili Juankoskella vuonna 2002. – Siellä on joka syksy Juice-ilta, jossa paikallinen rockyhtye soittaa hänen musiikkiaan. Nyt se oli siirretty marraskuulle, koska Juicen tori ei ole vielä valmis. Olin jo aiemmin päättänyt, että tänä vuonna menen sinne, Minni Ruuhijoki kertoo. Uutta kirjaansa Minni Ruuhijoki kuvaa edellistä raaemmaksi. Teksti on kovempaa, hän sanoo. – Tämän julkaisusta tuli vielä parempi tunne kuin ensimmäisestä kirjasta. Tykkään enemmän tässä olevista runoista – niissä on tempoa, suuruutta ja hulluutta! Mitä seuraavaksi tapahtuu? Uusi kirja? Ruuhijoki ohjaa keskustelun muualle. – Tykkään paljon joulusta, ja laitan tällaisia pieniä juttuja, hän kertoo ja osoittaa pöydällä olevia tonttuja. – Odotan kuitenkin Tapanin päivää, jolloin siivoan joulun pois ja alan odottaa kesää. Ainakin yksi asia Ruuhijoelle on kuitenkin kirkastunut. – Kun olen tehnyt kaksi kirjaa, ja siihen kun lisätään vielä Savon Sanomissa ja Helsingin Sanomissa julkaistut runoni, voin sanoa olevani kirjailija!