Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Koronavirus Näköislehti Live

Hanna Ylinen on ollut yrittäjänä jo 54 vuotta: ”Aivan kuten joku kahdeksankymppinen ymmärtää antaa ajokorttinsa pois, minunkin täytyy ymmärtää lopettaa”

Vielä neljä vuotta sitten parturi Hanna Ylisen , 72, kanssa ei kannattanut puhua eläkkeelle jäämisestä. Hanna halusi yhä tehdä töitä, vaikka hän oli ollut yrittäjänä jo 50 vuotta. Hän pyöräili kolmena päivänä viikossa kotoaan Säpilänniemestä töihin ja nautti siitä, että saa tavata asiakkaitaan. Nyt ääni kellossa on muuttunut. Yrittäjävuosia on takana 54, ja Hanna aikoo jäädä eläkkeelle. – Olen sitä jo jonkin aikaa miettinyt. Aivan kuten joku kahdeksankymppinen ymmärtää antaa ajokorttinsa pois, minunkin täytyy ymmärtää lopettaa, Hanna toteaa. Eläkkeelle jääminen tuntuu oikeastaan aika hyvältä ajatukselta, kun sitä on ehtinyt sulatella ja vähän harjoitellakin. Hanna on tehnyt töitä enää vain tilauksesta. Kun koronaepidemia sulki Suomen maaliskuussa, Hanna sulki parturiliikkeensä ovet kokonaan kahdeksi kuukaudeksi. Oveen hän teippasi viestin, jossa kertoi palaavansa vasta, kun hallitus sen sallii. – Päätin, että kun olen jo yli 70-vuotias, noudatan niitä sääntöjä kuin on annettu. Kaikki Hannan tuntevat tietävät, että jouten hän ei osaa olla. Jäätyään kotiin hän lähti joka aamu vähintään tunnin sauvakävelylenkille. Lisäksi hän pisti kerran viikossa kellon soimaan aamulla kello 6, jotta ehtisi kauppaan kello 7. Riskiryhmäläisenä hän halusi käydä kaupassa ennen muita ja vain kerran viikossa, perjantaisin. Se riitti hyvin. Kotiin jäätyään hän sai myös tilaisuuden makustella sitä, miltä tuntuisi olla eläkkeellä. Puoliso Ilkka näytti mallia, sillä hän oli lopettanut työnsä omassa puusepänverstaassaan jo pari vuotta sitten. – Se oli sitä koeaikaa se yhdessäolo siellä Säpilässä, Hanna naurahtaa. Koeaika sujui ilmeisen hyvin, sillä Hanna myöntää jo oikein odottavansa eläkkeelle jäämistä. Töitä hän tekee vielä elokuun loppuun saakka. Koronaa hän ei pelkää, sillä hän aikoo pysyä kotona. Hänellä ei ole mitään tarvetta uhmata suosituksia. – Vaikka saisin 10 000 euroa ja matkan etelään, en lähtisi. Parturi-kampaajaksi Hanna opiskeli Porin kähertäjäkoulussa. Vaihtoehtoja oli oikeastaan kaksi, sillä parturoinnin lisäksi Hannaa kiehtoi hoitoala. Hän olisi halunnut sairaanhoitajaksi. Se tie tyssäsi kuitenkin heti alkuunsa, sillä Hanna ei ollut käynyt yhteiskoulua. – Ei minulla olisi ollut mahdollisuuksia kuin apuhoitajaksi. Ammatinvalinta osui kuitenkin oikeaan eikä Hanna ole koskaan katunut ratkaisuaan. Hänestä on ollut mukavaa olla parturi. Töitä hänelle tarjottiin Porista heti valmistumisen jälkeen, mutta hän halusi heti perustaa oman yrityksen. Aika pian oli myös selvää, että hän jättäisi permanentit ja kampaukset muille ja keskittyisi leikkaamaan vain miesten hiuksia. Hanna kertoo huomanneensa, ettei tulisi naisten kanssa toimeen. Miesten kanssa työskentely oli paljon suoraviivaisempaa, ”selvä peli”. Erityisesti Hanna kehuu nuoria. – Heillä on joko malli mukana, tai he osaavat selittää mitä haluavat. Hannan omat , lähes mustat hiukset alkoivat harmaantua, kun Hanna oli vasta noin 35-vuotias. Hän ajatteli että ei, ei vielä – ja värjäsi harmaansa piiloon aina 2–3 viikon välein. Suunnilleen viisikymppisenä hän päätti, että värjääminen saa riittää ja musta väri väistyä harmaan tieltä. Hiukset värjättiin harmaiksi ja leikattiin ihan lyhyiksi. – Kyllä minä kaksi viikkoa vahtasin itseäni peilistä, Hanna nauraa. Asiakkaatkin olivat hämmentyneitä. Yksi totesi suorasukaiseen tapaansa, ettei harmaa sovi Hannalle ollenkaan, musta oli parempi. Vähitellen Hanna kuitenkin tottui peilikuvaansa. Siitä lähtien hän on ollut harmaapäinen eikä enää mustaksi muutu. Eläkkeellä Hanna aikoo ainakin kuntoilla. Hän sauvakävelee ja pyöräilee mielellään. Lisäksi hän harrastaa joogaa ja käy laulamassa naiskuorossa. – Olen myös sanonut kaikille, että kun jään eläkkeelle, menen tietokonekursseille. Jälkipolvi tosin on sitä mieltä, etteivät minun hermoni kestä sitä. Voi olla. Hanna myöntää, ettei ole koskaan edes avannut läppärin kantta. Hänellä ei myöskään ole älypuhelinta, mutta sen hän lupaa vielä joskus ostaa. Vapaa-ajallaan hän tekee käsitöitä ja ennen kaikkea sanaristikoita. Niitä hän rakastaa. – En lue kirjoja enkä katso televisiosta mitään muuta kuin puoli yhdeksän uutiset. Jos olisin yksin, meillä ei edes olisi televisiota. Hanna paljastaa, ettei hän ole koskaan myöskään imuroinut. Ilkka on Hannan mukaan niin tarkka, että tekee sen mieluummin itse. Kerran hän tosin pyysi Hannalta apua, mutta Hanna lintsasi, kun hänen mielestään lattialla ei ollut yhtään roskaa. – Siirsin vain sitä kaapissa vähän eri paikkaan.