Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Koronavirus Näköislehti Live

Mustakynän pakina: Puolukoiden puolesta

Kolmannen ämpärin jälkeen kun kannolle istuu, mielessä käy tyytyväisyys. Kauniita ovat punaiset puolukat. Mutta ken hyytelöö pyytelöö, hän noukkii jonkun määrän hiukan raakana. Metsämarjojen noukkiminen on kovaa hommaa. Eduksi siinä ovat matalat jalat ja pitkät kädet. Mutta muunkin mallinen ihminen pärjäilee jos on yrittämisen hinku, ahkera mieli ja kärsivällisyyttä pitkät geenit. Puolukanpoimijoita on useampaakin tyyppiä. On niitä jotka aloittavat siitä, missä marjoja on ja poimii järjestyksessä. Heillä on usein ämpäri täynnä tunnissa. Sitten on niitä, jotka hakevat aina vaan parempaa ja parempaa paikkaa. Jos poimivat jostain, heillä on ämpäri täynnä tunnissa. Jos eivät malta poimia, niin kavereillaan on äkkiä ämpärit täynnä. Seuraava poimijalajike on sitten ne, jotka poimivatkin sieniä. Heillä on hyvänä vuonna äkkiä kolme ämpärillistä kangasrouskuja ja puoli saavia kantarelleja. Ovat ylpeitä saaliistaan. Eräs marjastajalajike on melko karkea olemukseltaan. Semmoinen ihminen hyppii tasajalkaa, kiroilee ja uhkailee suuria ihmisjoukkoja. Hän katselee järkyttyneenä avohakattua entistä marjamaataan, möyrii hetken kynnetyllä kankahalla, repii jokusen männyntaimen irti maasta ja lähtee kaljakaupan kautta kotiin. Väittää ettei enää virtsaakaan metsään päin. Mutta kyllä Suomessa marjamaita riittää. Osa avohakkuualueista toipuu uudelleen marjantuotantoon jo muutamassa vuosikymmenessä. Kun puolukat ovat kotona, niin perkaus on vielä edessä. Puolukoita kuopaistaan punaiselle muoviritilälle ja sitä kun kullanhuuhdonnan tapaan heilutellaan, niin roskat varisevat maahan ja puolukat kipataan ämpäriin. Kyllä hommaa riittää mutta kaikki on terveellistä liikuntaa, jos istuu styrox-palan päällä ja varoo metsässä niitä märempiä mättähiä. Netissä, ainakin Kauvatsalaisten inforyhmässä jotkut ilmoittelevat, että nyt voisi tilata häneltä ämpärikaupalla puolukoita. Kannattaa ostaa sen, ken ei itse ehdi metsään mennä. Marjastajalta joskus kysyt mistä löysit näin paljon, niin saat rehellisen vastauksen: Metsästä. Enempää ei kannata udella, neuvoo omiksi tarpeikseen kerran vielä ämpärillistä yrittämään lähtevä O. Peltonen Kirjoittaja on kirjallisuuden sekatyöläinen.