Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Live Verotiedot

Kulttuuripersoona Jussi Mäkipere muutti elämänsä: ”Kirjan tekemisen loppuaikoina päätin myydä talon, sanoa itseni irti ja katsoa, millaista työtä Tampereen seudulla olisi”

Kun runokirjan nimi on 28610 , ei se voine viitata muualle kuin postinumerona Poriin. Harjavallasta kotoisin oleva Jussi Mäkipere myöntää tulkinnan oikeaksi, mutta tekee samalla selväksi, ettei nimen taustalla kuitenkaan ole erityinen suhde läntiseen Poriin. – Se on vanha postinumeroni Länsi-Porissa, ja kirjassa on muutama runo, joissa viittasin Poriin, Mäntyluotoon ja Porin maisemiin. Siinä on kaikkea muutakin, eli se ei ollut syy kirjan nimelle. Kirjaa tehdessäni olin jo päättänyt, että myyn talon pois. Jo kirjan tekemisen alkuvaiheissa Mäkiperelle oli selvää, että hän tulee tekemään huumoripitoisia runoja. – Pidän esimerkiksi Eeva Kilven runoista, ja vaikka hän on kirjoittanut vakaviakin runoja, ovat ne pääasiassa huumoripitoisia. Tyylini vahvistui, kun aloin kirjoittaa kirjaa. Se sopii niillekin, jotka eivät ole ennen lukeneet runoja. 28610 on ensimmäinen Jussi Mäkiperen omalla nimellään julkaisema teos. Aiemmin hän on tehnyt muun muassa oppimateriaaleja. Koulutukseltaan Mäkipere on insinööri. Hän työskentelee nykyisin tamperelaisen Aiko Academy Oy:n kouluttajana ja konsulttina tekniikan alalla. Sitä ennen hän ehti työskennellä Porissa 16 vuotta ammattikoulun opettajana. Loppuaikoina hän teki yrityskoulutuksia. – Viime vuonna, kirjan tekemisen loppuaikoina päätin myydä talon, sanoa itseni irti ja katsoa, millaista työtä Tampereen seudulla olisi, hän kertaa. Pari vuotta sitten Mäkipere kävi läpi avioeron, jonka jälkeen hän kertoo olleensa jonkin aikaa tekemättä mitään. Hieman myöhemmin hän ensin päätti kirjoittaa kirjan ja sen jälkeen tehdä uusia kappaleita yhtyeelleen OpuNuille , jonka Mäkipere perusti yhdessä Maj Karman kitaristi Häiriö Piirisen kanssa vuonna 2007. – Ilman niitä en olisi pärjännyt. Minulla oli normaali työ, mutta sitten olivat illat ja viikonloput, Mäkipere toteaa. OpuNui puolestaan viimeistelee tällä hetkellä loppuvuonna julkaistavaa levyään. – Olen tajunnut, kuinka hieno kieli kappaleiden sanoissa ja runoissa suomi on. Kokeilin murrerunojenkin tekemistä, mutta ne eivät lähteneet. Oma tyylini on havainnoiva, mutta olen aina tykännyt jättää jotain myös lukijoille – tiedän onnistuneeni, kun lukija näkee tekstit kuvina. Minulle tekstit ovat terapiaa: Kun kirjoittamisen vimma lähtee, se ei lopu. Kirjassa esimerkiksi on 50 runoa, mutta tein niitä sata. Kuten kirjoittaminen, myös musiikki on ollut Jussi Mäkiperelle aina läheinen asia. – Jo 1990-luvun alussa peruskoulussa tuli selväksi, että musiikki on minun juttuni. Harjavallasta löytyi kavereita, joka olivat samalla aaltopituudella. Ensimmäiset yhtyeet perustimme samanikäisten kanssa 1990-luvun alussa. Myöhemmin olin yli kymmenen vuotta Kokemäellä Isvan ( Jukka Isoviita ) Sweaty Squeezessa. Tultaessa 2000-luvulle Mäkipere kertoo tajunneensa musiikin olevan jokapäiväistä, jotain mitä ei ehkä koskaan pysty lopettamaan. – Varsinkin kun aloimme tehdä musiikkia Häiriön kanssa, alkoi tuntua entistä enemmän siltä. En saa koskaan musiikista leipääni, mutta onneksi minulla on koulutus, että saan leivän muualta. Mutta ei tässä vain harrastuksesta voida puhua. Vielä syvemmälle Mäkipere sukelsi hankkiessaan entisen Cotton Studion yhdessä Häiriö Piirisen, Pekka Alisaaren ja Kimmo Kuritun kanssa. Tuolloin perustetun Rec Room Oy :n toimitusjohtajanakin työskennellyt Mäkipere jättäytyi sittemmin pois. – Nyt, reilu 40-vuotiaana vietän parhaita musiikkivuosiani. On tullut sellainen varmuus ja ymmärrys, hän miettii. OpuNuin tulevan levyn julkaisee Tampereella toimiva levy-yhtiö Soit se silti . Yhtyeen keikat myy puolestaan Stupido Records . Yhtye lähtee keikoille lokakuussa. Harjavallasta Jussi Mäkipere muistelee muuttaneensa armeija-aikoina vuonna 1995. Hän muutti Poriin, ja pääsi töihin Sampo-Rosenlewin puimuritehtaalle. Valmistuttuaan insinööriksi 2000-luvun alussa, hän pääsi ammattikouluun opettajaksi. – Asuin tähän asti Porissa. Kaksi kuukautta sitten aloin työskennellä Tampereella ja muutin Ruovedelle. Vaikka Mäkipere on asunut pitkään muualla, on hänellä edelleen tiiviit siteet myös Harjavaltaan. – Käyn viikoittain Porissa, ja vanhemmat, sisko ja veli asuvat Harjavallassa. Tykkään käydä täällä. Kun jäin yksin, mietin talon ostamista täältä. Minua viehättävät joki ja rauhallisuus. Lisäksi täällä on tarvitsemani palvelut. Lapsuuttaan Mäkipere muistelee selvästi lämmöllä. – Mummula oli Kiukaisissa. Siellä oli maatila, missä temmeltää. Siellä oli koneet ja eläimet. Kun tultiin Harjavaltaan, olivat täällä laskettelurinne ja joki, mihin pääsi uimaan ja kalastamaan sekä kaverit, joiden kanssa olivat musiikkitouhut. Juttu on julkaistu Sydän-Satakunnan verkossa alun perin 14.7.2019.