Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Koronavirus Näköislehti Live

Neuvostoliiton nakkikomissaari säästyi viime tipassa Stalinin vihalta, vaikka teki roadtripin Yhdysvalloissa

Tavalliselle suomalaiselle neuvostoliittolainen poliitikko Anastas Mikojan (1895-1978) ei taida kertoa enää juuri mitään. Ei, vaikka Wikipedian perusteella miehen elämästä saisi aikaan melkoisen televisiosarjan. Neuvostojohtaja osallistui vallankumoukseen ja Stalinin vainoihin, tapasi Charles Chaplinin , John F. Kennedyn ja Fidel Castron sekä toi naapurimaahan hampurilaisen ja majoneesin. Ja tämän kaiken jälkeen pääsi vielä eläkkeelle. Tavallaan on siis luontevaa, että kokemäkeläislähtöinen kirjailija Ville-Juhani Sutinen ”löysi” Mikojanin asuessaan vuoden Yhdysvalloissa. – Kiinnostuin neuvostoliittolaisten matkoista Yhdysvaltoihin. Mielikuvahan on, ettei Neuvostoliitosta tehty matkoja Yhdysvaltoihin, eikä rautaesiripun ja kylmän sodan aikaan enää niin tehtykään, mutta ennen sotia se oli vielä varsin yhteistä. Yhdysvalloissa kävivät muun muassa runoilija Vladimir Majakovski ja elokuvaohjaaja S ergei Eisenstein . Sutinen innostui kuitenkin Neuvostoliiton elintarviketeollisuuden kansankomissaarin Anastas Mikojanin vierailusta Yhdysvaltioihin vuonna 1936. Neuvostoliittolainen roadtrip USA:ssa 1930-luvulla valtiollinen vierailu tehtiin pitkän kaavan mukaan. Kolme kuukautta kestäneen matkan aikana delegaatio kävi muun muassa New Yorkissa tavaratalo Macy´sä, Detroitissa Fordin autotehtaalla ja länsirannikolla Hollywoodissa. Kyse oli oikeasta roadtripistä, sillä seurue matkasi mantereen halki autolla. Ville-Juhani Sutinen on tuottelias kirjailija, joka on urallaan kirjoittanut myös matkakertomuksia. Romaanissa onkin vahvaa läsnäoloa, kun hän kertoo delegaation matkaa. – Romaanini on fiktiota mutta se pohjautuu faktoihin. Todellisuudessa esimerkiksi delegaatio oli kirjoittamaani suurempi, mutta en halunnut käsitellä niin isoa porukkaa. Se olisi hajottanut liikaa kirjan yleisilmettä. Mikojan teki Yhdysvaltoihin kaksi matkaa. Ensimmäisellä matkallaan 1936 kansankomissaari Mikojan tapasi muun muassa suurliikemies Henry Fordin . Kirjassa herrat kokevat äkillisen ja yllättävän lähestymisen. Tapahtuiko niin oikeasti, onkin sitten toinen juttu. – Pidän historiallisista romaaneista, mutta minua taiteilijana kiehtoo enemmänkin elämismaailma kuin tapahtumamaailma. Tärkeintä oli kokea asiat Mikojanin silmin kuin kertoa tarkalleen, mitä asioita yksittäisessä tapaamisessa käsiteltiin. Kaikkinensa kirjasta välittyy niin autenttinen kuva 1930-luvun alun lamasta ponnistavasta USA:sta, ettei sitä voi kuin ihailla Mikojanin tapaan. – Valokuvasin Yhdysvalloissa paikkoja vanhalla neuvostoliittolaisella kameralla. Näin yritin saada sen tunteen, jonka neuvostoliittolainen maasta 1930-luvulla koki. Lisäksi luin monenlaista lähdemateriaalia ja tutkin vanhoja maantienkarttoja kuvitellakseni reitin. Kolme vuotta valmistellussa kirjassa onkin herkullisia kohtauksia tunteista, joita kommunistijohtaja kokee äärimmilleen tehokkaaksi viritetyssä kapitalistisessa maailmassa, oli sitten kyse autotehtaasta, teurastamosta tai tienvarsikuppilasta. – Halusin kuvitella sen, että vaikka korkeassa asemassa oleva neuvostojohtaja joutui pitämään ulospäin virallisen kuoren, koki hän taatusti eksistentiaalisen kriisin esimerkiksi tavaratalon tavarapaljoudessa. 1900-luku oli lihan vuosisata Mikojanin matka oli ilmeisen onnistunut. Palattuaan Neuvostoliittoon hän toi maahan joukon suosittuja amerikkalaisia ​​kuluttajatuotteita, kuten hampurilaisia, jäätelöä, maissihiutaleita, popcornia ja tomaattimehua. Mikojan vaikutti myös lihantuotannon kehittämiseen Neuvostoliitossa, ja yksi maan makkaratehtaista nimettiin hänen mukaansa. Neuvostolapset kutsuivatkin nakkeja ”mikojaneiksi”. Mikojanin ansioihin kuuluu myös keittokirja, jota myytiin Neuvostoliitossa miljoonia kappaleita. Kommunistimaan ongelmana vain oli, että jopa kirjan kuvituskuviin oli hankala löytää tarpeeksi hyviä raaka-aineita. Neuvostoliitto ei ollut millään tavoin kulinaristinen maa. Sutinen kuitenkin huomauttaa, että vallankumous lähti liikkeelle leivän puutteesta, Ukrainan 1930-luvun alun nälänhätä kietoutui ruokaan. – Neuvostoliitossa ruoka ja liha ajateltiin proteiinina, joka tuottaa polttoainetta. Maan viisivuotissuunnitelmissa lihan tuotantoa haluttiin kasvattaa vain siksi, että ihmiset jaksaisivat tehdä työtä enemmän. Tuotantotavoitteiden vuoksi esimerkiksi makkaran tuotantoa jouduttiin lisäämään. Käytännössä se johti siihen, että makkaroihin lisättiin yhä enemmän jauhoja ja kamaraa lihapitoisuuden laskiessa. Mikojan oli itse alkuaan kasvissyöjä, mutta niin vain hänestäkin tuli ulkoisen paineen vuoksi lihansyöjä. Sutinen kuvaakin 1900-lukua lihan vuosisadaksi. Kirjaa kirjoittaessaan Sutinen tuli pohtineeksi myös omaa suhdettaan lihaan. – Nykyään työn kuva on muuttunut ja samalla suhteemme lihaan. Toverista tulikin diktaattori Liha-romaanin toinen kantava teema on Mikojanin suhde Neuvostoliiton diktaattoriin Josif Staliniin, tai kuten kirjassa kutsutaan ”Sosoon”. Miehillä on samanlainen tausta Kaukasiasta. Mikojan oli kotoisin Armeniasta, Stalin Georgiasta. Miehet kävivät nuoruudessaan Tbilisissä samaa pappisseminaaria. Toisiinsa miehet tutustuivat kuitenkin vasta Moskovassa, sillä Stalin oli Mikojania 17 vuotta vanhempi. Kommunistipuolueen keskuskomiteaan Mikojan valittiin Stalinin avustuksella vuonna 1923. Vastapalvelus tuli pari vuotta myöhemmin, kun Mikojan asettui Leninin kuoleman jälkeisessä valtakamppailussa tukemaan Stalinia. Sen jälkeen hän oli maan johtopaikoilla pitkään. Hän toimi muun muassa Neuvostoliiton sisä- ja ulkomaakauppaministerinä, pääministerinä, liikenneministerinä ja korkeimman ministerineuvoston jäsenenä 1926-1974. Poikkeuksellista Mikojanissa on siinä, että hän jäi eläkkeelle. Siinä, missä Mikojanin puoluetoverit menehtyivät Stalinin puhdistuksissa, vältti Mikojan teloituksen. Kirjassa Mikojan pohtii vanhana eläkeläisenä valintojaan vaimolleen, harmaalle prinsessalleen. Paikoin kuuliainen suhde diktaattoriin kasvaa suorastaan pakkomielteisen surrealistiseksi. – Suhde oli taatusti kompleksinen. Voi vain kuvitella sitä tunnetta, kun seisot monta vuosikymmentä miehen vieressä, joka lopulta paljastuu despoottiseksi diktaattoriksi. Mikojanin vuoden 1936 Amerikan-matka sijoittuu samoihin aikoihin, kun Neuvostoliitossa alkoivat Stalinin vainot. Arvioidaan, että näissä vainoissa eri puolilla Neuvostoliittoa kuoli miljoonia, jopa kymmeniä miljoonia ihmisiä. Aihe on Sutiselle läheinen, sillä edellisessä Luiden tie -tietokirjassaan hän perehtyi Ville Ropposen kanssa Neuvostoliiton vankileirien historiaan. Vaikka Mikojan puolustikin vainojen aikaan joitakin vanhoista puoluetovereistaan, toimi hän enimmäkseen Stalinin toiveiden mukaisesti. Mikojan ei esimerkiksi asettunut vastarintaan, kun hänen kaksi poikaansa lähetettiin Siperiaan vankileirille. – Stalin ikään kuin kokeili Mikojanin uskollisuutta lähettämällä hänet eri tehtäviin. Samalla tavoin Stalin toimi muidenkin kätyriensä kanssa. Siihen aikaan liittyi paljon ääneen lausumatonta, jota vain piti tulkita. Loppujen lopuksi myös Mikojan joutui Stalinin hyökkäyksen kohteeksi. Puhemiehistöstä syrjäytetty Mikojan säilytti henkensä todennäköisesti vain siksi, että Stalin kuoli ensin vuona 1953. Ville-Juhani Sutinen on kirjan teon yhteydessä kysynyt venäläisten ystäviensä mielipidettä Mikojanista. – Häntä pidetään selviytyjänä ja juonittelijana, mutta eivät venäläiset pidä häntä myöskään syyllisenä Stalinin ajan rikoksiin. Jotenkin hän on onnistunut keplottelemaan niistäkin. Yksi Sutisen ystävistä kertoikin ymmärtävänsä, miksi romaanin päähenkilöksi valikoitui juuri Anastas Mikojan. – Hän oli ystäväni mukaan politbyroon neuvostohahmoista ainoa, johon voi edes jotenkin samaistua. Neuvostoliittolainen poliitikko, vallankumousjohtaja ja kansankomissaari. Syntyi 1895 Sanahinissa, Armeniassa, menehtyi 1978 Moskovassa. Lokakuun vallankumouksen aikaan 1917 oli bolševikkien vallankumousjohtaja Kaukasiassa. Selviytyi ainoana 26 komissaarista, jotka murhattiin Bakussa 1918. Valittiin kommunistipuolueen keskuskomiteaan 1923. Toimi muun muassa Neuvostoliiton sisä- ja ulkomaakauppaministerinä, pääministerinä, liikenneministerinä ja korkeimman ministerineuvoston jäsenenä 1926-1974. Museo: Sanahinissa on Mikojanin veljille omistettu museo. Pikkuveli Artjom Mikojan suunnitteli kuuluisat MiG-hävittäjät. Pojanpoika Stas Namin toi neuvostoaikaan Mötley Crüen, Bon Jovin ja Ozzy Osbournen esiintymään Moskovaan.