Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Koronavirus Näköislehti Live

Kantarelliton sienireissu ei ole epäonnistunut

Syksy on jo lähellä, vain muutaman kirpeän aamukasteen ja villasukkien esiin kaivamisen päässä. Se aika vuodesta, kun moni ihminen Suomessa taantuu ruoanhankintatavoissaan takaisin metsästäjä-keräilijän tasolle supermarketin hyllyjen seassa sokkeloinnin sijaan. Jos onnistaa, metsään menevät saattavat löytää mukaansa sieniä tai marjoja. Usein mukaan tarttuu vain muutama muurahainen housunlahkeeseen, joista ei ihan riitä päivän ateriaksi tai edes välipalaksi, vaikka hyönteisruoka onkin trendikästä. Onnea tosiaan tarvitsee mukaan metsäreissulle, jos etukäteen ei ole tiedossa edes pientä apajaa. Hyvien sieni- ja marjapaikkojen salaiset sijainnit kulkevat usein perimätietona perheen vanhimmilta nuorimmille. Ilman mitään tietoa luonnonantimien olinpaikasta on vaarana joutua palaamaan nälkäisenä kotiin, jos se lähinnä oleva supermarketti sattuu olemaan kiinni muutaman tunnin vuorokaudesta. Älkää pantatko tietoa hyvistä apajista, kun nuoret haluaisivat kerrankin siirtää katseensa luurista sammaleeseen. Vaikka hyvä paikka olisikin tiedossa, sienten löytäminen on osoittautunut silti vaikeaksi. Kirkkaan keltaisten hattujen pitäisi kirkua olemassaolostaan tummalla metsänpohjalla, mutta olen käynyt tänä syksynä kahdessa keltavahveropaikassa, joista kummastakin kantarellit uupuivat. Toisella kerralla sain koriini sentään vain muutaman madon rei’ittämiä tatteja, joista yksi paljastui juuri ennen pannulle päätymistään väkevän makuiseksi sappitatiksi. Odotan innolla suppilovahverojen valtakautta myöhemmin syksyllä. Ruskeat suppikset osuvat silmään heikommin kuin keltaiset kantarellit, mutta siksi niiden löytäminen on erityisen palkitsevaa. Kun löytää pienen esiintymän ja alkaa keräämään, näkeekin jo toisen ryppään parin metrin päässä. Sienestys on minusta hauskaa, mutta todellisia addiktion tunteita se herättää vasta siinä vaiheessa, kun latoo sieniä koriin tietäen, että vieressä kerääjäänsä odottaa jo seuraava satsi. Kaksi kantarellitonta sienireissuani eivät olleet epäonnistuneita. Harvoin tulee lähdettyä metsään ihan vain käyskentelemään, ja kirkkaiden hattujen metsästyksen lomassa löysin valtavat määrät vadelmapensaita vanhalta hakkuualueelta. Ne muistuttivat jälleen, kuinka hyviä villinä kasvaneet vadelmat ovat puutarhan vattuihin verrattuna. Villivadelmat eivät houkuttele säälittävällä ulkomuodollaan, mutta metsä on kasvattanut ne sisältä makeiksi. Kirjoittaja on kesätoimittaja.