Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Koronavirus Näköislehti Live

Vissiin kohta seniorikansalainen tai ainakin vaikeaksi varttunut

PAKINA Mä olen päässyt miehen ikään. Tekee mieli kirjoittaa vain itsestään (tähän asti se on sujunut ihan itsestään), tekee mieli kehua itseä, ja mä luulen, että mä tiedän kaikki asiat, ja mun tekee mieli neuvoa seurakuntatalon remontissa, kännykkämaston lampunvaihtajaa ja helikopterilentäjää. Mä kaipaan lankapuhelinta. Mä en suostu katsomaan maksukanavia, ja hermosto kramppaa, jos joudun katsomaan yli tunnin ilmaiskanavien helvetillistä meininkiä. Mun tekee mieli laittaa pussihousut jalkaan, flanellipaita päälle ja huopahattu päähän, ja sitten tekee mieli ensi kesänä lähteä markkinoita kiertämään pihkamestarina, katajavitsaksen vääntäjänä tai hevoslänkien tutkijana. Kunnia heille jotka nämäkin lajit hallitsevat mutta minä en, Luojan kiitos. Voi hirveetä ja kauhistusta, kun mun tekee mieli ruveta murrepakinoitsijaksi. Älkää nyt järkyttykö. Mä yritän vielä toistaiseksi vältellä sitä, ja pyydän varmuuden vuoksi päätoimittajaa ehkäisemään sen. Olisi se kamalaa luettavaa, jos siikaislainen molen-kieli yhdistyisi porilaiseen määkimiseen, ja joukkoon joutuisi vielä kaunista sydänsatakuntalaista kieltä. Ei riittäisi nykydigitalisointi sen painamiseen. Ja parempi mun on puheessakin sitä vältellä. Sitten mun on ruvennut tekemään mieli laittaa itsestäni hyviä kuvia (siis kaikkia kovalevyllä ja lastulevyllä olevia) Facebookiin ja kaiken lisäksi vielä kehumaan itseäni, kun olen joskus tullut viim… ei kun viidenneksi Asfalttilampaantanga-runokilpailussa Porissa. Mä olen nyt vissiin kohta semmoinen seniorikansalainen. En myönnä silti. Seniori, voi että, sanonko mä … tai kirjoitanko tähän, että mieluummin mä olisin vain pelkkä ori, mutta tässä ei nyt työasioita tarkoiteta, vaan semmoista auvoista elämää kesäisillä laitumilla, kun kauniit naiset tulevat syöttämään mulle porkkanaa ja ihailemaan tuulessa hulmuavaa harjastukkaani. Niin, kauniit naiset! Muistaako kukaan mitä varten me nuijat juostiin niiden perässä? Mun salaisessa albumissani on heistä jokunen kuva, mutta ei ne kummoisiltakaan ripakintuilta vaikuta, sanoo hellakomissaarioni. Ja odottaa koska mun koukkuselkä suortuu ja innoissaan johonkin muuhunkin kuin itsekehuun on O. Peltonen. Kirjoittaja on kirjallisuuden sekatyöläinen.