Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti

Sinä yönä Jumala nukkui

Lauantain varhaisina aamutunteina 28. syyskuuta tulee tulee kuluneeksi neljännesvuosisata autolautta M/S Estonian uppoamisesta. Rajussa syysmyrskyssä Itämeri repi Viron ja Ruotsin välillä liikennöinen autolautan keulavisiirin, rymysi laivan lastit, kaatoi ja upotti laivan lyhyessä ajassa. Sinä yönä Jumala nukkui. 852 ihmistä menetti henkensä. Laiva katosi tutkasta yöllä kello 01.50. Pelastuneita oli 138, mutta heistä yksi menehtyi sairaalassa. Suru kosketti kovalla kädellä itämeren kansoja. Sain tuona aamuna äkkilähdön Turun yliopistollisen keskussairaalaan helikopterikentälle. Ehdin juuri perille, kun Ruotsin ilmavoimien helikopteri toi ensimmäisiä merestä pelastettuja Turkuun. Kansainvälistä lehdistöä tuli koko ajan lisää. Sairaalaan järjestettiin aamulla infotilaisuus. Muun muassa kaksi virolaista konemiestä olivat kiivenneet yläkannelle laivan savupiipun sisätikkaita pitkin. Parhaat mahdollisuudet pelastua olivat hyväkuntoisilla miehillä. Elämä jatkuu ja vaikeimmistakin asioista on selvittävä, niin se vaan on. Joskus myöhemmin havaitsemme, miten asiat liittyvät toisiinsa. Virolainen nainen oli tavannut suomalaisen miehen lehteen perustamani kontaktipalstan kautta. Pariskunta muutti Ruotsiin. Mies halusi tehdä Ruotsista matkan Tallinnaan hakeakseen avovaimonsa arvokkaan harmonikan. Mies ja harmonikka päätyivät M/S Estonian mukana meren pohjaan. Tarinaketju sivuaa kirjoittajaa, kun virolainen tuttavani otti yhteyttä ja halusi lehdessä pohdiskella, miten pitkälle joku asia voi vaikuttaa ihmisen elämään. En katsonut olevani sopiva henkilö kirjoittamaan aiheesta lehtijuttua. Veruke tuntui riittävältä peräytyä vaikeasta aiheesta. Unohdin asian, kun tuli talvi ja pakkaset. Maakunnan lehtiin ilmestyi pieni uutinen paleltuneena löydetystä naisesta. Sitä mayday-kutsua korvani eivät kuulleet. Kirjoittaja on eläkkeellä oleva toimittaja.