Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Koronavirus Näköislehti Live

Alpo Aalto on viettänyt jo kuukauden mökillään Sääksjärvellä: ”Tärkeintä on, ettei tapaa muita ihmisiä”

Kun valtioneuvosto alkoi maaliskuussa suunnitella Uudenmaan eristämistä, Alpo ja Raija Aallolla oli jo suunnitelma valmiina. He olivat päättäneet lähteä kotoaan Helsingin Kontulasta kesämökilleen Sääksjärvelle jo hyvissä ajoin, lähes viikkoa ennen kuin rajat pantiin kiinni. – Jo sitä ennen olimme puntaroineet, että emme me Helsingissä viitsi olla. Olimme sielläkin jo puolieristyksissä, sillä kukaan ei enää käynyt, eivät lapset eivätkä lapsenlapset. Mökillä on mukavampi liikkua ulkona, Alpo Aalto kertoo. Myös kesämökillä he ovat olleet lähes eristyksissä. Kaupassa he ovat käyneet kuukauden aikana vain kolme kertaa. Kuulumisia on vaihdettu ainoastaan parin sukulaisen ja yhden naapurin kanssa. – Serkkuani tapasin sen verran, että huikkasin hänelle moi. Ja siinäkin oli ainakin kuusi metriä väliä, Aalto virnistää. Lapsiaan ja lapsenlapsiaan Aallot eivät ole nähneet moneen viikkoon. Kuulumiset vaihdetaan videopuheluilla. Koronatartuntaa Aalto ei kuitenkaan pelkää. Ei, vaikka sekä hän että hänen vaimonsa kuuluvat diabeteksen takia riskiryhmään. – Jos se tulee, se tulee, Aalto toteaa. Aaltojen kesämökillä on kaikki, mitä he tarvitsevat. On nukkumapaikat yli kymmenelle hengelle, on keittiö, sauna, palju ja huussi. Kun Aallon äiti peri kesämökkitontin vanhemmiltaan vuonna 1964, rannassa laidunsivat Madekallion tilan lehmät. Tontti muuttui lehmihaasta kesänviettopaikaksi vasta, kun Aallon vanhemmat rakensivat sinne pienen saunatuvan. Aaltojen aikana vuonna 1998 saunatupa kasvoi kaksikerroksiseksi hirsimökiksi, ja viime vuonna se laajeni vielä kahdella isolla makuuhuoneella. – Siinä välissä tehtiin myös ulkorakennus, jossa on varasto, vessa ja puuliiteri. Kymmenen vuoden välein on tullut aina jotakin, Aalto kertoo. Nyt Aalto kuitenkin vakuuttaa, ettei mökki enää laajene. Ei ylöspäin eikä taaksepäin. – Luulen, että minun osaltani alkaa olla rakennukset tehty. Pidetään nyt vain nämäkin kunnossa, Aalto naurahtaa. Sääksjärvi on Alpo Aallolle rakas paikka. – Kyllä se merkitsee paljon. Täällä olen viettänyt kaikki lapsuuteni kesät. Tuota järveä on soudettu monta kertaa. Aallot viettävät mökillään vähintään pari, kolme kuukautta joka vuosi. He käyvät siellä myös talvella. Esimerkiksi tammikuussa he viipyivät kolme viikkoa, kun Helsingin-kodissa tehtiin putkiremonttia. – Täällä riittää aina tekemistä. Ja jos se loppuu, saattaa joskus keritä järvellekin, Aalto naurahtaa. Tämän kevään aikana hän on suunnitellut moottoriveneeseensä vetolaitetta, jos vaikka yhdeksänvuotiaat lapsenlapset innostuisivat kesällä harjoittelemaan vesihiihtoa. Myös laituri on pantu kuntoon, ja liiteri on täynnä klapeja. Vaikka mökkiläisiä on nyt kehotettu pysymään kotona, Aalto ei tunne pistoa sydämessään. – En tunne. Eihän se liikkuminen pahasta ole, vaan se, että ollaan ihmisjoukossa. Tärkeintä on, ettei tapaa muita ihmisiä. Mökilleen Aallot eivät ole koskaan suunnitelleet muuttavansa, vaikka mökki on talviasuttava. Eläkkeelle jäätyään he ovat kuitenkin ajatelleet muuttaa pois Helsingistä, kenties Satakuntaan. Porissa he ovat jo käyneet katsomassa yhtä asuntoakin. Toisaalta heitä kiehtoo ajatus myös Viroon muuttamisesta, sillä heillä on pieni maatila Keski-Virossa, Paiden lähellä Tarbjan kylässä. Aalto on sekä Suomen että Viron kansalainen, sillä kaksoiskansalaisuus helpottaa huomattavasti asioiden hoitoa rajan toisella puolella. Kumpi maa siis vie voiton? – Sitä on vielä vaikea sanoa.