Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Koronavirus Näköislehti Live

Anton Salonen odottaa jo pääsyä armeijaan – muistot kohutusta peräkonttimatkustuksesta ovat jo haalenneet

Isä katsoo keittiön pöydän ääressä itseään pidempää poikaa silmiin ja kysyy: – Muistatko Anton, mikä päivä on perjantaina, eli 8. toukokuuta? Anton Salonen , 16, miettii hetken ja naurahtaa. – En. Isä Paavo Salonen , 76, muistaa päivän tarkalleen. Se oli päivä, jolloin hän ahtautui tuolloin viisivuotiaan poikansa kanssa Pietarin Suomen konsulaatissa konsuli Simo Pietiläisen auton peräkonttiin. Konsuli kuljetti isän ja pojan diplomaattikyydin turvin kotimaahan. Huoltajuuskiistasta alkanut tapaus kasvoi kansainväliseksi selkkaukseksi. Venäjä jätti Suomelle nootin syyttäen avunannosta lapsikaappaukseen. Suomen kanta oli, että Antonin äiti, Rimma Salonen piti poikaa luvatta Venäjällä. Kaiken kaikkiaan Paavo Salonen kävi tapauksen vuoksi oikeudessa 36 kertaa, voittaen joka kerta. Viimeisimmän kerran oikeuteen Salonen joutui vuonna 2013. Tapaukseen liittyvistä oikeudenkäynneistä viimeisinkin istuttiin jo joulukuussa 2015. Silloin hovioikeus vahvisti konsulin sakkotuomion virkavelvollisuuden rikkomisesta. Aikaa selkkauksesta on kulunut tasan 11 vuotta. Isän ja pojan elämä on palautunut tavalliseksi arjeksi. Asetuttuaan vuonna 2009 Kokemäelle Antonin arkea sävytti varotoimet. Pelko pojan kaappaamisesta uudelleen Venäjälle vaati erityistoimia, jotka jatkuivat vielä Antonin alettua koulun Kokemäellä. – Vein ja hain pojan koulusta joka päivä. Anton pidettiin lukittujen ovien takana, kunnes henkilökunta varmistui, että minä olen oven takana kolkuttelemassa. Anton tottui järjestelyihin niin, etteivät ne ole jääneet mieleen mitenkään kummallisina. Koulua, niin, sitä nyt käytiin. Vuonna 2015 Saloset muuttivat Harjavallan keskustaan, juuri valmistuneen kerrostalon ylimpään kerrokseen. Vuokra-asunto on valoisa ja siisti. Anton pääsi Harjavaltaan kuudennelle luokalle. – Sain uusia kavereita, koulunkäynti sujui. Anton palkittiin peruskoulun päätteeksi Rotary-klubin käytöskilpailussa. Anton itse pitää tunnustuksen tulleen ihan normaaleista käytöstavoista, jotka isä-Paavo oli hänelle iskostanut. – Availin opettajille ovia, kiitin ja tervehdin. Perusasioita, Anton sanoo. Nyt Anton käy lukion ensimmäistä vuotta, tällä hetkellä tosin etäkouluna. Etenkin historia kiinnostaa häntä isänsä tavoin. – Aion kirjoittaa historian, englannin, matematiikan ja tietysti pakollisen äidinkielen. Ruotsi ei ole pakollinen, onneksi, Anton naurahtaa. Entä venäjän kieli? Kun Paavo kuudennella Venäjän käynnillään sai Antonin mukaansa, oli hän ehtinyt muutamassa kuukaudessa unohtaa suomenkielen. – En osaa enää sanaakaan venäjää, se on unohtunut. Ehkä oppisin sen helposti, saatan ottaa vielä jonkun valinnaisen venäjänkielen kurssin. Englanti sen sijaan internetissä viihtyvien poikien tavoin sujuu helposti. Tällä hetkellä Anton Salonen keskittyy lukio-opintoihin. Nuorempana hän harrasti isänsä Paavon intohimolajia, jalkapalloa. Sittemmin se on jäänyt. Aika kuluu opiskellen, välillä kavereita tavaten sekä isän kanssa kävellen. Ensi vuonna täysi-ikäistyvä nuori mies on kasvanut jo pituudessa ohi isänsä. Hän odottaa kovasti pääsyä lukion jälkeen armeijaan. – Aion koittaa, kuinka pitkälle siellä pääsee, ensin aliupseerikouluun ja jos onnistaa, reserviupseerikouluun sen perään. Viime vuosina armeijan virkahenkilöiden kaksoiskansalaisuuksista on herännyt runsaasti puhetta. Antonia ne eivät koske, hänellä on ainoastaan Suomen kansalaisuus. Äitiään Rimma Salosta Anton käy tapaamassa Tampereella joka toinen viikko. Nyt korona-aikaan tosin on sovittu, että Anton pysyy Harjavallassa. Myös Paavon ja Rimman välit ovat asialliset, Antonin äiti on vieraillut usein isän ja pojan luona Harjavallassa. Paavo Salonen tuli valtakunnan tietoisuuteen juuri Antonin tapauksesta. Se on sinänsä erikoinen historian oikku, sillä kansainvälisiä tapahtumia hän ehti järjestellä koko ikänsä ennen eläkkeelle jääntiään. Salonen pysyi järjestelyissä mieluummin kulisseissa. Pitkäaikainen Teljän Nousun jalkapallojaoston vetäjä on ollut järjestämässä kolmea jalkapallon maaottelua. Kaksi niistä pelattiin Kokemäen Pitkäjärvellä, kolmas Harjavallan Honkalan kentällä. Tansseja ja rokkitapahtumia hän järjesti Kokemäellä satoja. Paavo solmi muun muassa sopimukset Yön ja Dingon kanssa keikoista Kokemäen Seuratalolle vuonna 1985, juuri kun Pori-Rock -ilmiö porisi kuumimmillaan. Nyt Salonen nauttii rauhallisista päivistä. Synnyinsijoiltaan Paneliasta lähdettyään hän on muuttanut yhteensä 25 kertaa. Yksi muutto on vielä edessä. – Sitten kun Anton haluaa muuttaa omilleen, asetun Turkuun, Paavo Salonen suunnittelee. "Availin opettajille ovia, kiitin ja tervehdin. Perusasioita.” Anton Salonen Anton-pojasta käytiin pitkä julkinen huoltajuuskiistasta, josta ei käänteitä puuttunut. Osapuolten välit olivat täysin tulehtuneet. Paavo Salonen laskee joutuneensa puolustamaan oikeuksiaan lapsen isänä kymmenissä oikeudenkäynnissä. Huoltajuuskiistan ympärillä velloi valtava julkisuusmylly. Siihen otti osaa myös kohudosentti Johan Bäckman, joka esiintyi ”Anton Salosen edustajana Euroopan ihmisoikeustuomioistuimessa”. Huoltajuuskiista oli laajasti esillä myös Venäjän mediassa. Venäjän valtiollinen tv-yhtiö lähetti jopa kuvausryhmän Poriin seuraamaan oikeudenkäyntiä. Seuraavassa tiivistelmä kolme vuotta kestäneestä oikeustaistelusta: Maaliskuu 2008: Rimma Salonen lähtee nelivuotiaan Anton-poikansa kanssa Venäjälle. Heistä ei kuulu pitkään aikaan Suomeen mitään. Huhtikuu 2008: Tampereen käräjäoikeus määrää pojan isän Paavo Salosen väliaikaisesti lapsen yksinhuoltajaksi. Tätä ennen eronneilla vanhemmilla on ollut yhteishuoltajuus. Toukokuu 2009: Viisivuotias poika tuodaan salaa Suomeen suomalaisen diplomaatin auton tavaratilassa. Lokakuu 2009: Tampereen käräjäoikeus tuomitsee Rimma Salosen puolentoista vuoden ehdolliseen vankeuteen vapaudenriistosta ja lapsikaappauksesta. Hänet määrätään maksamaan myös kärsimyskorvauksena 20 000 euroa lapselle ja lapsen isälle lähes 4 800 euroa. Lokakuu 2010: Turun hovioikeus pitää tuomion ennallaan. Korvaus lapselle vähenee 10 000 euroon. Joulukuu 2010: Rimma Salonen hakee valituslupaa korkeimmasta oikeudesta. Maaliskuu 2011: Valtakunnansyyttäjä ei nosta syytettä Paavo Salosta vastaan. Rajanylitys ilman passia kiistaton, mutta tapahtunut lähes pakkotilanteessa. Salosen syyllisyys alentunut ja teko vähäinen.