Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti

Puheenvuoro: Ensimmäiset sammalten mylläykset – ja pörriäisten opiskelua liki kantapään kautta

Keväällä on helppo innostua luonnosta. Viime keväänä hankin Suomen kimalaisista kertovan kirjan. Piti ryhtyä tutustumaan noihin hyönteisiin, joita olin siihen saakka pitänyt lähinnä vain pörriäisinä. Kotipihallani on paljon kimalaisia, joten havaintojen tekemisen olisi luullut olevan helppoa. Ihan sellaista se ei ollut. Vaikka ostamassani oppaassa on mainiot kuvat, ovat kimalaiset aloittelijalle kovin samanlaisia keskenään. Ei ole ihan helppoa jahdata poukkoilevaa kimalaista ja yrittää painaa mieleen sen tuntomerkkejä. Helppoa ei ollut myöskään kimalaisten kuvaaminen. Niiden tunnusmerkeille otollinen selkäpuoli oli usein huonosti näkyvillä, kun ne pysähtyivät työrupeamalleen kukkaan. Missään nimessä kimalaisharrastukseni ei edennyt sille tasolle, että olisin tunnistanut niitä lentoäänen perusteella, mikä kuulemma on mahdollista. Huonosta alusta huolimatta aion tänä vuonna jatkaa kimalaisten opiskelua. Itse asiassa kevään helpoimman bongauksen tein viime viikolla kirjastoni lattialta. Istuin illalla kirjoituspöydän ääressä, kun yhtäkkiä tunsin pistävää kipua varpaassani. Kurkistus pöydän alle paljasti heti, mistä oli kyse. Jalkani vieressä lattialla ryömi kimalainen. Pörriäinen oli sen verran hidasliikkeinen, että sain siitä helposti kuvan. Opaskirjani todisti, että kyseessä oli kartanokimalainen, joka ei pesi maassa, kuten muut kimalaiset, vaan seinänkolossa tai vintillä. Kirjan mukaan kartanokimalainen puolustautuu hanakasti, jos kokee tulleensa uhatuksi. Kyseessä oli vuodenajasta päätellen selvästikin talvehtinut kuningatar. Opastin sen ulos. Vaikka kimalaisten tutkiminen siis on pahasti vaiheessa, piti tälle keväälle hankkia uusia haasteita. Nyt apunani on juuri ilmestynyt Suomen sammalet -kirja, jota olen vasta muutaman päivän kahlannut. Kirjassa on selostukset 411 sammallajista, joten opiskeltavaa riittää. Aivan helpoilta tunnistaa eivät sammaletkaan tunnu, joten iso urakka on edessä. Hauskasti ensimmäinen sammal, johon tunnistusmielessä törmäsin, oli hopeahiirensammal – kirjan sammal numero yksi. Se löytyi vanhan kivinavetan edustalta. Siitä eteenpäin en ole pysynyt numerojärjestyksessä. Kuten jo ehkä kävi ilmi, vannon lähdekirjallisuuden nimiin – muutenkin kuin luontoon liittyvissä ilmiöissä. Kirjoittaja on päätoimittaja.