Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Live Verotiedot

Mirja Ranta piilotteli taitoaan puolisoltaankin

Kun Kokemäen taideseura pystytti ensimmäistä näyttelyään Kokemäen kirjastoon helmikuussa 1985, oli Kokemäen Sanomien artikkelissa mukana myös Mirja Ranta . Nyt, 35 vuotta myöhemmin Ranta on jälleen kirjastossa esillä töineen, kuten niin monta kertaa vuosien mittaan. Ensimmäisestä omasta näyttelystäänkin on kulunut jo noin 40 vuotta, 78-vuotias kuvataiteen harrastaja muistelee. – Lapsena pidin vesiväreillä maalailusta, mutta harrastus jäi pitkäksi aikaa. Kun Mirja ja puolison Jaakko Ranta saivat viidennen lapsensa, alkoi ajatus maalausharrastuksen elvyttämisestä itää. Kuopus oli kolmevuotias ja Mirja meni Kokemäen kansalaisopiston öljymaalauskurssille 1976. Opettajana oli Erkki Pispala . – Halusin tietää, mitä se öljyvärimaalaus oikein on. Jo tuolloin Rannan töitä päätyi kirjastoon kansalaisopiston näyttelyyn. Pari vuotta myöhemmin hän sai ystävänsä Maire Vuorion kanssa järjestettyä yhteisen näyttelyn. Pian sen jälkeen Ranta kokosi ensimmäisen oman näyttelynsä, vuosi taisi olla 1980. Mirja Ranta oli pitänyt hyvin kuvataiteelliset lahjansa piilossa. Puoliso Jaakko Ranta tunnustaa, ettei tiennyt vaimonsa lahjoista mitään, ennen kuin hän teki ensimmäiset öljyvärityönsä kansalaisopistossa. Lahjoista yhtä mieltä olivat muutkin, sillä ensimmäinen maalaus ostettiin kodin seinältä. Tuttava halusi ostaa taulun, mutta ensin Mirja Ranta kieltäytyi. – Halusin pitää taulun itse, mutta ystäväni sanoi vaan, että maalaa uusi. Niin hän tekikin. Vuosikymmenten mittaan tauluja on syntynyt satoja. Alkuun Ranta piti kirjaa töistään ja mihin ne päätyivät. Sittemmin tehtävä kävi ylivoimaiseksi. – Välillä lehtikuvista ihmisten kotoa huomaan, että tuollakos tuokin taulu on. Se on hauskaa. Nyt kirjastossa on esillä sekalainen kokoelma Rannan töitä vuosikymmenten varrelta, mitä nyt on kotiin jäänyt. Mirja Ranta maalaa öljyväreillä, akvarelleilla ja pastelleilla, milloin milläkin. – Välillä aina kyllästyy yhdenlaisiin töihin ja sitten sitä tarttuu erilaisiin työkaluihin. Mirja Ranta maalaa näkemäänsä. Maisemia, asetelmia... – Ne pysyvät paikoillaan. Eläimet ja ihmiset ovat vaikeampia, mutta olen minä eläviä mallejakin ikuistanut. Helmikuun ajan kirjastossa oleva näyttely oli yllätys Mirja Rannalle. Puoliso oli varannut tilan ja kertoi vasta hieman ennen näyttelyn alkajaisia, että pitäisi näyttely pystyttää. – Jaakko ne näyttelyt on ennenkin pystyttänyt ja työni kehystänyt. Ei minun kyllä enää ollut tarkoitus näyttelyä pitää. Tauluja katselevien ihmisten palaute saa Mirja Rannan hymyilemään. Osaamista ei kannata pitää piilossa.