Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Koronavirus Näköislehti Live

Herrasväki vetäytyi jo 1880-luvulla Kakkulaisten kylän melusta Sääksjärven ensimmäisen huvilan hyvää tekevään hiljaisuuteen

LUKIJALTA Kokemäellä oli muutaman vuoden takaisen tilaston mukaan noin 1 340 vapaa-ajan asuntoa. Näistä vapaa-ajan asunnoista, kesämökeistä tai -huviloista, suuri osa on paikkakunnan suurimman järven Sääksjärven rannoilla. Historiallisesti kesämökit tai huvilat ovat Kokemäellä varsin uusi ilmiö, sillä ne alkoivat yleistyä vasta viime sotien jälkeen. Eniten niitä rakennettiin 1960- ja 1970-luvuilla. Noin sata vuotta sitten 1800- ja 1900-lukujen vaihteessa Sääksjärvi oli idyllinen ja lähes koskematon sisävesijärvi hankalien kulkuyhteyksien päässä. Järvi oli metsien ympäröimä, ja metsistä kaadettuja tukkeja kuljetettiin talviteitä pitkin lähempänä rannikkoa oleville sahoille. Kesällä tukkeja myös uitettiin Sääksjärveltä Kauvatsanjokea pitkin Kokemäenjokeen. Sääkskosken partaalla oli myös saha. Veneet olivat sulan veden aikana tavanomaisia kulkuvälineitä, ja veneitä valmistettiin lähes ammattimaisesti järven rantamaiden torpissa. Huvilat olivat perin harvinaisia. Järvenrantojen kanta-asukkailla oli joillakin sauna veden ääressä. Satakunta -lehdessä julkaistiin 22. elokuuta 1888 V. Lepän kirjoitus Sääksjärven asukkaista ja luonnosta. Kirjoituksessa tuli todettavaksi muun muassa seuraavaa: ”Järven kirkkaasta pinnasta kohoaa joukko kauniita metsäisiä saaria ja ympäri metsiä ovat ihanat lehtimetsät. Asunnoita sen rannoilla ovat: yksi kylä, pari yksinäistä taloa, pari huvilaa ja noin puolensataa torppaa. Mansikoita ja muitakin marjoja kasvaa tavattoman runsaasti kaikkialla. Järvestä saadaan varsin paljon kaloja sekä krapuja; hyvin monia perheitä elääkin kokonaan näiden pyynnillä. Useilla kuitenkin on vähän maanviljelystä ynnä lehmiä ja vuohia.” Sääksjärven ensimmäisen huvilan rakennutti 1880-luvun alussa eversti ja sotakomissaari, kutsuntapiirin päällikkö Georg Oscar Gräsbeck (s. 1837 ja k. 1902) järven rantapalstalle lähellä Hyytinlahtea. Perimätiedon mukaan huvila rakennettiin paikalla aikaisemmin olleen ladon ympärille. Sijaintipaikkana huvila oli ihanteellinen ainakin siinä mielessä, että sinne saattoi vetäytyä Kakkulaisten ryhmäkylän ja sen talojen ja mäkitupien melusta luonnon hyvää tekevään hiljaisuuteen. Palsta, joka nimettiin Koivuniemeksi, oli osa Kakkulaisten kylän Lääkärin (Gustafsvik) talon tiluksia, jotka Gräsbeck tuolloin omisti. Gräsbeck oli saanut sotilaskoulutuksen Venäjällä ja avioitunut sittemmin Kokemäeltä olleen ja sen harvalukuiseen ruotsinkieliseen säätyläistöön kuuluneen Rosina Tigerstedtin (s. 1839 ja k. 1916) kanssa. Rosina Gräsbeckin isä oli Kokemäellä 1850–1870 –luvuilla toimineen Kolsin Sahan perustaja ja omistaja Gustaf Tigerstedt , s. 1813 ja k. 1878. Svante Lehtonen on Lalli -lehdessä 25. heinäkuuta 1937 otsakkeella ”Kokemäen luonto” julkaistussa kirjoituksessa kertonut edellä mainitusta huvilasta seuraavaa: -”Ihanteellisiakin paikkoja Kokemäellä on, mutta ne ovat syrjemmällä jokivarren lakeuksilta. Sääksjärven tienoilla esimerkiksi on sellaista runollistakin luonnonkauneutta, jonka sitä tajuava silmä on jo varhemmin keksinyt. Noin 1880–90-lukujen vaihteessa siellä jo oli herrashuvila, jonka omisti sotakomisarius eversti G. O. Gräsbeck, jolla myös oli Lääkärin talo Kakkulaisissa. Sääksjärvelle siirtyi eversti perheineen aina kesäänsä viettämään, aivan kuten kaupunkilaisherrasväkikin siirtyy kesähuviloihinsa. Kakkulaisten kylä ei tosin mikään ihanteellinen kesänviettopaikka ollutkaan luonnonkauneutta kaipaavalle. Mutta Gräsbeckit olivat löytäneet luonnonkauneutta Sääksjärven maasta. Siellä sai soudella, kalastaa, uida ja nauttia luonnon tyyntä rauhaa.” Gräsbeck myi Lääkärin talon vuonna 1885 muutettuaan Poriin. Huvilapalstan osti takaisin Tigerstedt-suvulle 1890-luvun alussa kaartinkapteeni Adolf Wilhelm Severin Tigerstedt (s. 1853 ja k. 1918), joka oli Rosina Gräsbeckin nuorempi veli. Severin Tigerstedt oli toiminut aikaisemmin Venäjällä erään ruhtinassuvun laajan maatilan tilanhoitajana, ja hän oli vuonna 1889 ostanut Kokemäen Ylistaron kylästä Napparin perintötalon. Severin Tigerstedt toimi myöhemmin päätoimisesti Venäjällä lähellä Kaspianmerta Ural-Gaspian Oil Corporeischen -nimisessä öljy-yhtiössä, minkä vuoksi hän ainoastaan satunnaisesti oleskeli Kokemäellä. Koivuniemi erotettiin itsenäiseksi tilaksi vuonna 1892. Kapteeni Tigerstedtin aikana Koivuniemessä oli vuosina 1904–1906 Lalli -lehdessä 15. elokuuta 1965 julkaistun kirjoituksen mukaan täydellinen remontti ja laajennustyö. Huvilaa laajennettiin rakentamalla lisää huoneita, parvekkeet tehtiin rakennuksen molempiin päihin ja järvelle päin kaunis lasiveranta. Töyräältä alas järvelle johtivat kiviportaat, jotka päättyivät upeaan laituriin. Koivuniemen ympärillä oli lehtevä puutarha, jossa kasvoi muun muassa kirsikkapuita. Pinta-alaa Koivuniemen tilalla oli alun perin noin 40 hehtaaria, josta suurin osa oli metsää. Tilan metsästä riitti myöhemmin – kuten Satakunta lehdessä 10. marraskuuta 1901 julkaistusta ilmoituksesta käy ilmi – myytäväksi muun muassa koivuhalkoja. Koivuniemi eli 1900-luvun ensimmäisinä vuosikymmeninä kukoistuskauttaan, ja oli monien kesäisten juhlien pitopaikka. Ylistaron ja Kakkulaisten kylien väellä riitti aikanaan nähtävää, kun Tigerstedtien herrasväki matkasi juhlallisesti erityisten, Venäjältä tuotujen lämminveristen hevosten vetämissä vaunuissa huvilalle palvelijoiden ja suurenkin vierasjoukon seuratessa heitä. Tigerstedtien vieraat olivat sukulaisten ohella tavanomaisesti suomenruotsalaista säätyläistöä tai venäläisiä ystäviä. Severin Tigerstedtin sisar Rosina Gräsbeck oleskeli myöhemminkin Koivuniemessä. Everstinna Gräsbeck liittyy myös läheisen Korkeaojanmaan historiaan. Hän oli nimittäin aikanaan Korkeaojan koulun ”suojelija” ja tässä ominaisuudessa hän lahjoitti ”arvokkaita ja hyvin valittuja” joululahjoja useampana vuotena koulun oppilaille, kuten Satakunnan Sanomat 30. joulukuuta 1908 kertoi. Åbo Underrättelser -lehdessä 2. huhtikuuta 1902 julkaistun uutisen mukaan eversti G.O. Gräsbeckin tarkoituksena oli eläkkeelle jäätyään siirtyä asumaan huvilalle Kokemäellä. mutta everstin kuolema samana vuonna teki tämän suunnitelman mitättömäksi. Vähän ennen kuolemaansa 1918 Severin Tigerstedt luovutti Koivuniemen tilan pojalleen hammaslääkäri Severin Wandalin Gustaf Tigerstedtille (s. 1882 ja k. 1954). Tämä isänsä kaima omisti Helsingissä yksityisklinikan Dens. Hän osallistui vuosina 1904–1905 Venäjän ja Japanin väliseen sotaan. Ensimmäisessä maailmansodassa hän oli aktiivipalveluksessa Venäjällä. Hän luovutti tilan edelleen 1940-luvulla pojalleen Albert Severin Tigerstedtille (s. 1911 ja k. 1998). Albert Tigerstedt oli everstiluutnantti Suomen armeijan tykistössä, ja osallistui Suomen vuosina 1939–1940 ja 1941–1944 käymiin sotiin. Koivuniemi huviloineen oli – kuten Lalli -lehden 15. elokuuta 1965 päivätystä kirjoituksesta ilmenee – Tigerstedtien suvulle suvun erään edustajan tuolloin esittämän lausuman mukaan ”jonkinlainen tyyssija, rauhan satama, jonne on voinut vetäytyä saatuaan joskus kylliksi suuren maailman kiihkeästä sykinnästä”. Tigerstedtit viettivät kesiään Koivuniemessä noin 80 vuotta vuoteen 1964 saakka, jolloin tila myytiin. Huvilarakennus purettiin vuonna 1965 ja sen hirret ja irtaimisto siirrettiin Tammisaareen, jossa Albert Tigerstedt tuolloin asui. Albert Tigerstedtin poika, merikapteeni Claes Tigerstedt osti 1990-luvun loppupuolella Koivuniemen palstan takaisin Tigerstedt-suvulle. Palstalle kohosi tämän jälkeen Claes Tigerstedtin rakennuttamana talviasuttava vapaa-ajan asunto. Tuossa vaiheessa Sääksjärven rannoilla oli useita satoja huviloita.