Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Koronavirus Näköislehti Live Verotiedot

”Eilen ei käynyt ketään, huomenna on hiljaisempaa – Olen huolissani itsestäni, Pentti-papasta”

Suomeen on kaikessa hiljaisuudessa saatu merkittävä vanhusten suojeluun liittyvä laki. En ollut kuullutkaan mistään ”huoli-ilmoituksesta”. Sellaisen voi jokainen tehdä sosiaaliviranomaisille, jos on huolissaan 65 vuotta täyttäneestä lähimmäisestään. Naapurin vaari tai mummo ei kykene huolehtimaan kotinsa siivouksesta, ruokatalous näyttää olevan rempallaan eikä puhtaus ole yhtään paremmin. Ikäihmiset kuuluvat niihin sukupolviin, jotka eivät ole tottuneet ”kunnan jauhoja” kerjäämään. Toistaiseksi vanheneminen on ollut kaukainen tapahtuma. Kun voimat heikkenevät jaloista, kotiraput käyvät korkeiksi ja vaarallisen liukkaiksi. Kauppareissu jää yhä useammin väliin. Samaa tahtia sekaantuvat lääkkeiden ottamiset ja postin lukeminen. Vaari ja mummi ovat vanhoja viimeistään silloin, kun lapsenlapset eivät löydä karkkipussia tutusta laatikosta. Tässä maailmassa on valitettavaa, ettei se merkitse järin paljon. Hoitomitoitukset koskevat laitoksia, eivät kylien harmaantuvaa joukkoa. Eilen ei käynyt ketään. Huomenna on hiljaisempaa. Turha on kenellekään valittaa yksinäisyydestään. Sitä on niin paljon, se on ikään kuin ikääntymisen luontaisetuja. Niinkö sen on oltava? Minä ilmiannan itseni, Pentti-pappan! Jään ikkunan eteen kuulostelemaan, tuleeko joku satraappi. Voisi vaikka kysellä vointia, arvuutella, miten aion lopunelon järjestää? Samalla tavalla voisi käydä monen muunkin köntyksen puheilla. Minusta kaupungin virkakunnassa saisi olla kiertävä ”huoli-ihminen”, jonka tehtävänä olisi löytää ”vain hieman” apua tarvitsevat. Sellaisella virkaihmisellä pitää olla vankka vatsa kuin papilla, jotta jaksaisi juoda jokaisen luona ainakin yhden kupin kahvia. Siitä yksinäisyydestä ei kannata mainita mitään.