Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Live Verotiedot

Mustakynän pakina: Suvikurren ajatuksia

Tällä päällä, sillä päällä ollessa, on helppo kuvitella, mitä ajatuksia kesäoravan päässä liikkuu. Näin tuumaa Naksu-niminen yksilö, joka läheistä sukua Tikulle ja Takulle: Supista ei ole mitään haittaa, mutta jos vastaan tulee näätä, niin pakoon täyttä päätä. Mutta täällä Pitkän Kustaan kartanon lintulaudan liepeillä ei ole muuta hätää kuin se epävarmuus, että mistä herra kartanonherra löytää auringonkukan siemeniä näin kesällä. Vain hyvin varustetuissa elintarpeisliikkeistä niitä saattaa pieniä pussukoita löytyä, totesi tuo höllämielinen ruokkija tässä eräänä päivänä kun täydennystä toi. Emäntäkin on myös melko reilu. Se laittaa pari kertaa kesässä orvokki- ja samettiruususalaattia ikkunalaudalle. ”On siinä vuoroissa järjestelemistä. Se kuluttaa seiniä ja syreenipuskaa.” Muut lopettavat pihaeläinten ruokkimisen heti kun lumet sulavat, mutta onneksi tuo Osku-kaveri on sen verran lempeä, että ymmärtää kuinka meikäkurren on kiva käydä tämmöisessä piharuokapaikassa. Valitettavasti käy myös neljä muuta. On siinä vuoroissa järjestelemistä. Se kuluttaa seiniä ja syreenipuskaa. Kyllä silloin kelpaa kun väki on kotosalla, mutta kun ovat poissa, niin harakat ja varikset hyppivät lintulaudalle. Niin kuin ei niillä muuta syömistä näin kesällä olisi. Pelkkiä perkuutähteitäkin löytyy kilokaupalla suulin takaa. Isäntä on viritellyt kyllä ihmisille kaikenmoisia kameravalvontoja ja muita ansoja, mutta ei ne roskalintuja pelottele. Tai niin kuin näin tasa-arvonvarjeluskampanjan aikana pitää sanoa, että puhtaanapitosiivekkäitä ei saa ajettua muuta kuin sen kartanonherran vanhan venäläisen ystävän, Baikalin, kanssa. ”Usein se uhoaa muuttaa Huippuvuorille jonkun hallituksen takia.” Tikoista on myös pientä harmia. Helpon sapuskan perässä nekin osaavat, vaikka koulun metsän kuusenlatvukset ovat täynnä käpyjä. On siellä pari tusinaa erämaaoravaa, mutta kyllä riittää silti purtavaa koko talveksi. Tarttee meikäläisenkin jemmata ikään kuin katastrofivarastoksi muutama litran valmiiksi kuorittuja, kun ei tiedä kauanko tuo herra meinaa tällä tontilla asustaa. Usein se uhoaa muuttaa Huippuvuorille jonkun hallituksen takia. Toivon vaan, että erämaaseikkailut Porin takaisissa metsissä sillekin riittäisivät niin, että kotomaatansa Kauvatsaa arvostaa osaisi O. Peltonen Kirjoittaja on kirjallisuuden sekatyöläinen.