Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Live Verotiedot

Hartauskirjoitus: Toinen toistamme tukien

Viime sunnuntaina käynnistyi kirkon vuosittainen suurkeräys Yhteisvastuukeräys. Tämän vuoden Yhteisvastuu tukee vanhemmuutta Suomessa ja maailman katastrofialueilla. Tämä vuosi on itse asiassa Yhteisvastuulle juhlavuosi; Yhteisvastuu syntyi 70 vuotta sitten tukemaan sodan ja hallavuosien runtelemia lapsiperheitä. Keräyksen nimi on osuva; Yhteisvastuu. Viittaako nimi siihen, että meidän tulisi yhdessä kantaa vastuuta ympärillämme olevista lähimmäisistä? Minun mielestäni kyllä! Kulttuurissamme vallitsee vahva yksin selviämisen ilmapiiri, jonka myötä usein oletamme, että jokainen yksilö tai perhe selviää tai ainakin heidän tulisi selvitä omillaan. Tämä ei kuitenkaan ole mielestäni mikään tavoiteltava ihanne. Kaikki me tarvitsemme jossain elämänvaiheessa tukea. Tilanteita on yhtä monta kuin ihmistäkin. Yksi tarvitsee apua kodin jokapäiväisissä askareissa, toinen tukea ja varmuutta omaan vanhemmuuteen, joku tarvitsee konkreettista ruoka-apua ja yksinäiset kaipaavat vain juttukaveria. Välillä tuntuu siltä, että yhteisöllisyys on katoavaa kansanperinnettä. Mutta sen ei tarvitse olla niin! Me voimme auttaa toinen toistamme, jos me niin valitsemme. Me voimme yhdessä jopa muuttaa tämän yksin selviytymisen kulttuurin ja tehdä siitä päinvastaisen. Me voimme kantaa yhdessä vastuuta! Sitä on yhteisvastuu. Meillä on hyvä esimerkki lähimmäisenrakkaudesta; Jeesus. Jeesus näytti omalla toiminnallaan sen, kuinka meidän tulisi käyttäytyä ja antoi siihen ihan ohjeenkin; rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi. Aika hyvä ohje! Ei kuitenkaan ehkä helpoin tehtävä. Jeesus asettui elämässään aina syrjittyjen, köyhien ja sairaiden puolelle. Hän osoitti meille sen, ettei kukaan meistä ole toistaan parempi; ”synnitön heittäköön ensimmäisen kiven”. Kantakaamme siis yhdessä vastuuta toinen toisistamme. Meitä ei ole luotu tänne yksin kulkemaan vaan on tarkoitus, että kuljemme rinnakkain, toinen toistamme tukien. Näyttäkäämme toisillemme sanoin ja teoin se, että me välitämme, että olemme täällä, vierellä. Kirjoittaja on Nakkilan seurakunnan diakoniatyöntekijä.