Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Live Verotiedot

Lukijan muisto: ”Omena ja pesäpallo muistuttavat merkittävästi toisiaan, eikä hakijoita välttämättä kerrallaan ollut vain yksi”

LUKIJALTA Pyörähdän Harjavallassa, syntymäpitäjässäni harvakseltaan. Tällä kertaa siskoni esitteli tästä paikallislehdestä kiinnostavan artikkelin: ”Palloa hakiessa erehtyi mukaan myös omenia”. Ei kait sellaisenaan mitään tavatonta. Kuvassa kuitenkin pönötti tarmokkaan oloisena neljä tuttua hahmoa, pallonlyöntikavereita muutaman vuoden takaa. Pallot ja mailat olivat kuitenkin, ilmeisesti hämäämismielessä vaihdettu lapioihin ja pallonsäilyttämisämpäreihin. Joka tapauksessa taustalla lapsuudenkotini edessä näkyy uuden, nykykirkon rakennuksen profiilia. Sen edessä kuvattujen jäykät asennot ilmeineen paljastivat, että jonkinlainen sisäiseen epävarmuuteen viittaava vaellusmatka on ollut kyseessä. Aikaansaannoksesta ja etenkin sen vaikutuksista voi vain onnitella toimijoita. Teko tuottaa , uskon, toivotun tuloksen ja nautintoa lapsille. Oma lisätoiveeni on, että muistitte anoa taustalla vaikuttanutta omena-asian sovittelua ja ”syyllisyydestä vapautumista” minunkin puolesta. Kiitän osaltani arvokkaasta ja rohkeasta työstänne sekä erinomaisesta kohteen valinnasta. Harmi, etten ollut mukana. Pelipaikka sinänsä oli kuin varta vasten luotu esille tulleisiin pikku ”erreyksiin”. Se sijaitsi sopivasti ”Lapilan” niityllä, osuuskaupan takana seurakunnan suntion asunnon tuntumassa. Hyvin osuneen koholyönnin onnistuessa pallon joutui hakemaan suntio Salonojan puutarhan omenien seasta. Erehtymisen ymmärtää varsin hyvin. Omena ja pesäpallo muistuttavat merkittävästi toisiaan, eikä hakijoita välttämättä kerrallaan ollut vain yksi. Toinen, pelätympi vaara , oli kotipesästä ykkös-kolmoslinjan sivulla Laineen perunapelto. Sinne, jos osui, pallon haku olikin paljon jännittävämpi episodi. Tätä tarinaa voisi jatkaa paljonkin. Pelaaminen niityllä loppui kuitenkin, kun saimme ihan itse perustaa uuden kentän entisen, puretun sahan alueelle (lähellä nykyistä kaupungintaloa). Sen nimesimme muistaakseni Urheilupuistoksi, mainio, iso pelipaikka. Ainoa asia, josta siellä pelaamisesta sai sapiskaa, oli nuhruinen ulkomuoto kotiin tullessa. Kentän pinta ”suttasi” vaatteita ja pelaajia ihan moitteisiin asti. Lähetän lämpimät terveiset pelitovereille ja muillekin. Tuttuja on edelleen useita Harjavallassa. Tähän kirjoitelmaan innostaneesta lehtileikkeestä ja laajennetuista toimijoiden nykyisistä taustatiedoista saan kiittää siskoani ja veljeäni. Tekstin vähäiset leikilliseksi tarkoitetut ilmaisut osoittavat luottamustani pelikavereihin ja satakuntalaiseen mieleen. Terffeissii vaa täält Perämere rannalt Raahest – ei siis Raumalta. Kirjoittaja asuu Raahessa.