Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Koronavirus Näköislehti Live

Hartaus: "Elämä on lähtemistä, elämä on kamppeidensa keräämistä"

Kuten laulussa sanotaan, elämä on jatkuvaa matkan tekoa. Elämän matka – tämä matka, jota itse kukin päivä toisensa jälkeen elämme eteenpäin. Miten moni-ilmeistä ja vaihtuvaa tämä matka onkaan? Muistellaanpa vaikka lapsuuttamme ja nuoruuttamme: lapsuuden huolettomia leikkejä ja nuoruuteen sisältyvää kipeääkin itsensä ja oman elämänsä hakemista. Kumpaankin ikävaiheeseen sisältyy niin suurta iloa kuin kipeää tuskaakin, joita olemme kokeneet oman kasvumme myötä. Vaikka jossakin laulussa sanotaan, "ettei kultainen nuoruus jää unholaan", en usko kenenkään meidän eläneen pelkillä ruusuilla silattua lapsuutta ja nuoruutta – vaikka niitä kultaisia hetkiä mahtuu toki matkan tekoomme noinakin vuosina. Ja samanlaista on aikuisen elämä, yhtä ala- ja ylämäkeä, valon ja varjon vaihtelua. Koskaan ei tiedä, mitä seuraavan mutkan ja käänteen takana mahtaa olla: tänään päivä paistaa, entä huomenna? Tänään elämä näyttää vastakarvaansa, mikään ei tunnu onnistuvan, huomenna kaikki sujuukin hyvin. Ala- ja ylämäkeä, mutkaa ja käännettä – niitä riittää tällä elämän matkalla: On työn paine. On taloudelliset murheet, kuinka saisi nämä euronsa riittämään seuraavaan tilipäivään. On kodin asiat, taas pitäisi laittaa sitä ja tätä omassa kodissa. On perheen asiat, yhdellä yhtä, toisella toista. Ja on omat kivut ja säryt – vaivojen määrä tällä elämän matkalla tuntuu olevan vakio, aina sitä joku kipupiste löytyy. Ei mikään ihme, että joskus matkan teko väsyttää, ja huulilta saattaa purkautua tutun laulun sanat "Minä tahtoisin Isä jo kotiin, Isä, minua väsyttää". Elämän matka kuluttaa. Juuri siksi jokainen meistä tarvitsee sellaisia hetki elämässä, jolloin voi levollisesti pysähtyä virkistymään, kuten Jeesus kerran teki. Sunnuntain evankeliumista kuulemme sanat: "Matkasta uupuneena Hän istahti kaivolle". Jaksaaksemme meidän on pidettävä huoli siitä, että osaamme ja voimme pysähtyä "kaivolle": osaamme hiljentyä Jumalan kasvojen edessä, ottaa Raamatun käteemme ja ammentaa siitä virkistystä ja tulla seurakunnan yhteiseen jumalanpalvelukseen virkistymään yhteisestä uskostamme. Sillä meillä on aina mahdollisuus nauttia elämää uudistavaa ja virkistävää vettä Jumalan virrasta.