Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Koronavirus Näköislehti Live

Mielipide: Miksi vanhuksen ei anneta elää ikäisensä elämää– eikä hän saisi kuollakaan korona-ajassa?

MIELIPIDE Mitä ihmettä tapahtuu kulissien takana Suomessa? On menty melkein kolme kuukautta eikä vieläkään ole tullut mitään valtakunnantason päätöstä vanhainkotien vierailuestosta. Paine on päästetty aivan sietämättömäksi – omaisille ja vanhuksille. Vierailukielto on kumottava. Ei ole mitään oikeaa syytä pitää ihmisiä höllässä hirressä ja pelossa. Vierailukieltouhka on vuoden loppuun saakka haurauden ja vanhuuden takia. Alun hyvä tahto ei saa kääntyä armottomuudeksi ikäihmisille. Erikoistoimittaja Tiina Merikanto on avannut vierailukieltoa: Hän kertoo, että vanhuksen hoivakotiaika on noin kaksi vuotta. Merikanto kysyy, onko loppuelämän eristämisessä järkeä? En ole löytänyt mitään oikeita perusteita, miksi vanhuksen ei anneta elää ikäisensä elämää eikä hän saisi kuollakaan korona-ajassa. Mielestäni vanhuksella pitää olla tosielämää loppuvaiheessa. Päivän kohokohta on silloin kun omaiset tulevat käymään. Siinä tilanteessa on suurta riemua ja yhteenkuuluvaisuutta. Vaikka vanhus olisi jo liikuntakyvytön, muistamatonkin. Vierailukiellon perusteluksi ei riitä, että THL:n ilmoituksen mukaan koronavirukseen kuolleista lähes 90 prosenttia oli yli 70-vuotiaita. Niin kyllä, mutta tietyissä hoivakodeissa Suomessa tartunnat ja kuolemat tulivat mitä todennäköisimmin hoitajien kautta ja levisivät siitä syystä, ettei suojavarusteita ollut. Omaiset eivät tuo suurta tartuntariskiä, sillä he itsekin ovat iällä ja varovaisia. On olemassa perussyitä miksi vanhainkodit ovat riskialttiita vanhuksille muutenkin kuin virusten takia. Olen seurannut vanhushoidon tilannetta Suomessa 1990-luvun alusta tähän päivään. Useimmissa paikoissa henkilökuntaa ei ole riittävästi, siksi asuminen siellä on kaatumisriskin takia onnetonta. Näin ei saisi olla missään tapauksessa. Euralainen vasemmistovaltuutettu Petri Salminen kertoi minulle viikonlopulla, että Eurassa on jo pitkään varauduttu 0,7 hoitajamitoitukseen. Ei se riitä, että annetaan yksi tai kaksi tointa johonkin yksikköön. On kartoitettava koko paletti vanhainkotien ja kotisairaanhoidon tarpeesta. Salmisen mukaan näin saatiin toimiva systeemi entisaikojen sissiperiaatteella. Liikkuvaa henkilökuntaa siis on eikä johtajien tarvitse soitella jatkuvasti sijaisten perään. Muutoin vanhustenhoito on lähtenyt raiteiltaan jo kauan sitten. Vanhukset ovat lääkityksen uuvuttamia, liikkumattomuuden takia kivuliaita ja toimintakyvyttömiä. Usein he kertovat, että he eivät voi juoda liikaa, sillä vessaan ei saa apua aikanaan. Vatsakaan ei toimi niin kuin pitäisi. Tämä juuri altistaa infektioille ja samoin se jos ravitsemus tai ruuan imeytyminen on heikkoa. Niin paljon kuin tässä ajassa on tullut viheliäistä kohtelua vanhoille päättäjien takia on jotain positiivistakin ja toiveikasta ilmassa. Rauman kaupunki on antanut Länsi-Suomi -lehdessä 29.5. lehdistötiedotteen. ”Vanhus- ja vammaispalvelujen asumispalveluyksikköjen asukkaat ja läheiset pääsevät tapaamaan toisiaan 8.6. alkaen.” Seitsemässä eri asuntolassa. Tapaamishuoneissa on pyörillä kulkeva pärskesuoja, joka rajaa myös lähikontaktit. Se on valtavan hienoa kun näkee toinen toisensa rakkaat kasvot ja kuulee äänen läheltä. Vanhuspalvelujohtaja Tuuli Lindström kertoi Länsi-Suomessa, että näin aloitetaan Raumalla sillä poikkeusolot ovat kestäneet jo pitkään. Tarvittiin uusia käytäntöjä, että läheiset ja asukkaat näkevät kasvokkain, turvallisessa tilassa. Kirjoittaja on vasemmistoliiton kaupunginvaltuutettu Kokemäeltä.