Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Live Verotiedot

Kolumni: Kranttuja melkein kaikki – Kun lihastakin tuli erikoisruokavalio

Kun vajaat 50 vuotta sitten menin kansakouluun, olin huolissani monista asioista. Yksi keskeisimmistä oli kouluruoka. Olin kuullut, että koulussa ei ruuan suhteen ollut vapauksia. Se mitä annettiin, syötiin mukisematta – loppuun asti. Ennakkotieto osoittautui oikeaksi. Juuri niin koulussa toimittiin. Huoli oli aiheellinen, sillä olin jo silloin tarkka ruuastani, kaikki syömiset eivät minulle kelvanneet. Terveydellisiä esteitä minulla ei ollut, rajoitteet olivat ruuan makuun ja koostumukseen liittyviä. Osa ruuista oli sellaisia, etten pystynyt niitä vaikeuksitta pureskelemaan tai nielemään. Olin siis kranttu ruuan suhteen, kuten oli tapana sanoa. Suurin ongelma taisi olla maito. En ollut juonut sitä kotona vuosikausiin. Koulussa pakotin itseni tyhjentämään emalisen maitomukini. Se onnistui keskittymällä ja nopealla suorituksella. Kun päälle söi heti reilusti näkkileipää, maito pysyi sisällä. Ensimmäisen luokan jälkeen uskalsin jo pyytää apua muilta. Aina löytyi joku, joka halusi ylimääräisen lasin maitoa. Jos mikä, niin suhtautuminen ruokaan on muuttunut viiden vuosikymmenen kuluessa. Nykyään kukaan ei oleta, että kaikki ruoka kelpaa jokaiselle. Erilaiset terveydelliset ja muutkin ruokarajoitteet ovat aivan arkipäivää. Keittiöissä ymmärretään kaikenlaisia vaatimuksia. Siinä sivussa nirsoilijakin pääsee vähemmällä. Omalta osaltani olen tosin päässyt eroon osasta rajoitteitani, aika muuttaa tottumuksia. Välillä sitä oikein ihmettelee, miten ihmiset ennen tulivat toimeen, kun ruoka oli kaikille sama. No, silloin oli totuttu kärsimään ruuansulatusvaivoista eri tavalla. Onhan turha toivoa tai olettaa, että esimerkiksi pelkkä kasvisruoka kelpaisi kaikille – tai ainakaan että se olisi kaikille mieleen. Erikoisruokavaliot nousivat keskusteluun taannoin juhlapöydässä. Vierustoverini kertoi kalaa karttavan miehensä ongelmallisesta tilanteesta eräissä toisissa juhlissa. Sortteja oli pöydässä paljon, mutta tarjolla oli yllättäen pelkästään kalaruokia. Muuta ei saanut, vaikka pyysi. Tarjoilijan ohje oli, että erikoisruokavaliotoiveeksi olisi pitänyt etukäteen ilmoittaa liha. Niinpä, nykyään siis lihakin voi olla erikoisruokavalio. Onhan turha toivoa tai olettaa, että esimerkiksi pelkkä kasvisruoka kelpaisi kaikille – tai ainakaan että se olisi kaikille mieleen. Suhtautumisessa ruokaan näkyy hyvin elämämme yksilöllistyminen. Olemme yksilöitä, emme pelkästään johonkin joukkoon kuuluvia. Kranttuja melkein kaikki – olisi ennen sanottu. Kirjoittaja on päätoimittaja.