Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Koronavirus Näköislehti Live

Mustakynän pakina: Arkiaamun paineenpoisto

Aamulla voi olla hurjia lukemia. Mä hermostun. Olen olevinani rauhallinen. Aamukahvin aikaan laitan kädet ristiin ja katson pilviin. Sitten menen ulos. Voimistelen kävelysauvojen kanssa ja mietin variksenpelättimen tekoa. Toisaalta, jos en sitä tee, niin eipä tarvitse marjojakaan noukkia. Teen sittenkin, muuten voi olla hurjia lukemia päässäni. Menen yläkertaan, avaan yhteyden ulkomaailmaan ja luen maakuntalehden digitaalisena. Koska yritän pitää ajatukseni myönteisinä, näytän pitkää nenää postilaatikolle, mutta toivon kumminkin että jakajalla hommia riittää ja ihmiset saavat lehtensä sopivaan aikaan. ”En ole muistavinani, mikä laite se on.” Kun digilehti alkaa olla lopuillaan, teen ensimmäiset valmistelut. Otan laitteen pussista ja asetan sen pöydälle kuin huoletonna kirjojani järjestelisin. En ole muistavinani, mikä laite se on. Mieleen meinaa lykätä karvasta. Että ehdottivatkin mulle jälleen tällaista, vaikka mun piti vaan naamani näyttää lääkärille, jotta hän voi todeta, kannattaako vielä lääkitä. Katselen kauniita maisemia. Erityisesti herkistyn Kauvatsan ja Siikaisten maisemista, porilaisista ei ole niin väliä. Kisuvideoita katselen ja tiedän napani hytkeestä, että lukemat laskevat. Ai, että on söpöjä ja hyviä ihmisiä vielä tässä maailmassa. Se on muuten aina niin, missä kissa kehrää, siellä on myös inhimillistä lämpöä, samoin on koirapaikoissa ja hevoshoitoloissa. Käppäilen alakertaan kahville ja katselen oravia ikkunani ulkopielissä, hyppivät siitä lintulaudalle ja takaisin, ja syövät auringonkukansiemeniä etutassuistaan niin kuin kunnon ihmiset mustaa makkaraa. Minäkin voisin! Astelen rohkein mielin yläkertaan. Asettelen kääryleen vasemman hauisluun ympärille. Luon katseeni ylös taivahalle ja lausun pitkän pätkän Franciscus Assisilaisen rukousta. ”Kone surraa, hauisluussa kiristyy, ja sitten hitaasti ote höllenee.” Kone surraa, hauisluussa kiristyy, ja sitten hitaasti ote höllenee. Voi taivahan taatto – verenpaine yli tavoitearvojen. Mä hermostuin taas. Huilaan, ja kun tiedän, että kyllä se siitä laskee, niin laskee myös ja kolmannella mittauksella lukemat ovat niitä mitä pitääkin. Ei ole verenpainetta liikaa kumminkaan. Ei pysy edes rypyt oikosena. Hartain mielin jälleen kiittää O. Peltonen