Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Koronavirus Näköislehti Live

Reppureissaajan matka jatkuu, nyt Etelä-Karjalassa – Rajavartiolaitos ehti pysäyttää Tero Mäkisen jo kerran

Nyt reppureissaaja Tero Mäkinen tietää jo, millaista on patikoida yksin päivästä toiseen Suomen kansallispuistoissa ja pienillä kiharaisilla metsäteillä. Puhelimeensa hän vastaa Imatralta. Siellä Mäkinen viettää huiliviikonloppua, ja maanantaina hän jatkaa Simpeleeltä kohti Savonlinnaa. Alkuperäisen suunnitelman mukaan Mäkisen piti kävellä Hangosta Nuorgamiin, mutta Uudenmaan eristäminen ja koronavirus pakottivat miehen muuttamaan suunnitelmiaan. Mäkinen halusi silti testata kuntoaan jo huhtikuussa, ja hän käveli kotoaan Turusta Kokemäelle. Matka kesti kymmenen päivää ja kilometrejä kertyi 160. Kaikki sujui hyvin. Mökkeiltyään kolme viikkoa Kokemäen Kyttälässä hän pakkasi reppunsa 4. toukokuuta ja lähti patikoimaan Selkämeren kansallispuistoon. Viikkoa myöhemmin hän matkusti Kouvolaan ja kävi tutustumassa Repoveden kansallispuistoon. Kouvolasta matka jatkui vielä junalla Lappeenrantaan, kunnes oli aika jatkaa alkuperäisen suunnitelman mukaan eli kävellä kohti pohjoista. Vielä Repoveden kansallispuistossa Mäkisellä oli kaveri juttuseurana, mutta sen jälkeen hän on taittanut matkaa yksin. – Nyt olen jo sisäistänyt sen, että tämä on sitten tätä seuraavat neljä kuukautta, Mäkinen kertoo. Matka on sujunut toistaiseksi hyvin. Mäkinen lähettää ylimääräiset tavaransa aina edeltä seuraavaan paikkaan, selkärepussa hän kantaa vain kaikkein välttämättömimmän. – Muutamia hiertymiä on tullut varpaisiin, mutta niitten kanssa sitten vain eletään. Ei mitään sen suurempia vaivoja tai murheita. Mäkinen kävelee 15–20 kilometriä päivässä, mutta vain arkisin. Viikonloput hän pyhittää lepäämiseen ja matkailuun. Matkaansa tai kokemuksiaan hän ei muutenkaan halua mitata kilometreinä. – Ei tässä ole kyse vauhdista vaan matkasta. Olen vain matkailija, joka liikkuu kävellen. Eteneminen ei ole se juttu, Mäkinen muistuttaa. Erityisen ilahtunut Mäkinen on ollut kohtaamisista erilaisten ihmisten kanssa. Esimerkiksi lauantaina hän pääsi Cessnan kyytiin ja lentelemään Saimaan ylle. Rajavartiolaitoskin oli itärajalla samoilevan miehen ehtinyt pysäyttää jo kerran. Mäkinen arvelee näyttäneensä niin epämääräiseltä tyypiltä, että häneltä kysyttiin henkilöpapereita. Kun hän kertoi, mistä hänen matkassaan on kyse, viranomaiset purskahtivat nauruun ja toivottivat hyvää matkaa. Etelä-Karjalaan päästyään Mäkistä mietitytti se, kuinka kauan kestää ennen kuin joku alkaa puhua niin leveää karjalaa, että sitä on vaikea ymmärtää. Ei mennyt kauan. Mäkinen tapasi metsätiellä patikoidessaan miehen, jonka puhetta hän ei enää ymmärtänyt. – Sellaista eksotiikkaa on jo matkalle osunut, Mäkinen naurahtaa. Jo nyt Mäkinen kertoo odottavansa malttamattomana Punkaharjun ja Savonlinnan maisemia. Myös Kainuun erämaat kiinnostavat. Mutta mikä askarruttaa – vai askarruttaako mikään? – Edelleen se fyysinen rasitus on ehkä suurin huolenaiheeni. Tiedän, että peruskuntoni kestää, mutta kestävätkö jalat ja jalkapohjat, nivelet. Siksi Mäkinen aikookin pitää kiinni siitä, että arkipäivät hän kävelee ja viikonloput lepää. Viikolla hän nukkuu yleensä teltassa, viikonloppuisin majataloissa ja hostelleissa. Niin tiukasti Mäkinen ei aio suunnitelmastaan ja aikatauluistaan pitää kiinni, etteikö hän voisi tehdä välillä myös pieniä irtiottoja. Esimerkiksi kesäkuun ensimmäiseksi viikonlopuksi hän aikoo palata Turkuun kavereitaan tapaamaan. Sen jälkeen hän jatkaa taas matkaansa sieltä, mihin viimeksi jäi – ja kohti Nuorgamia.