Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Koronavirus Näköislehti Live

Rauno Hakanen sinnittelee toista kertaa karanteenissa: ”Pakenin lavantautibasillia metsään.”

Nakkilalainen Rauno Hakanen , 74, ei viettänyt ensimmäistä kertaa pääsiäistä eristyksissä, tai "karanteeninomaisissa oloissa", kuten valtioneuvosto ikäihmisten suojelemiseksi on määrännyt. Edellisen kerran Hakanen joutui karanteeniin 13-vuotiaana, kun Paneliaan iski "paratyyfus", eli pikkulavantauti epidemiaksi asti. Epidemia oli koetellut panelialaisia jo syksyllä 1958, mutta keväällä 1959 se palasi kyläläisten riesaksi. Koko kylä määrättiin karanteeniin. Koulut suljettiin ja ihmisten liikkuminen kiellettiin. Rauno Hakanen jäi kotiin, kaksi siskoa olivat jo muuttaneet Poriin. Äiti, ompelija Anna Hakanen piti tiukasti huolen siitä, että karanteenista ei livetty. – Olimme tiiviisti kotona, äiti kävi ruokaa kaupasta. Meillä oli lehmiä omasta takaa, minkä vuoksi ehkä säästyimme taudilta. Epäiltiin, että se levisi meijerin kautta pastöroimattomasta maidosta. Aivan tyystin kotona ei karanteenimääräysten aikaankaan pysytty. Poika lähti isänsä, suutari Einari Hakasen matkassa metsätöihin, mikä oli koitua kohtalokkaaksi. – Vältyin sen reissun vuoksi basillilta vain hilkulla. Tuohon aikaan tauteja levittäviä bakteereja kutsuttiin basilleiksi. Erona koronavirukseen, lavantauti ja sen lähisukulainen pikkulavantauti olivat bakteerin aiheuttamia yleisvaarallisia tartuntatauteja. Lavantautia aiheuttavat Salmonella Typhi ja pikkulavantautia Salmonella Paratyphi A-, B- tai C- bakteerit. Yleisimmin infektiot tarttuvat epäpuhtaasta juomavedestä tai -ruoasta, mutta myös ihmiskontakteista. 1950-luvulla Suomessa näistä taudeista oli päästy jo pitkälti eroon. Yksittäisiä tapauksia ilmeni, mutta epidemiaksi ne levisivät vain parin vuoden välein. Epidemia iski Paneliaan syksyllä 1958. Tuolloinkin kouluja suljettiin ja keskikylän kansakouluun perustettiin tilapäinen lasaretti. Syksyisen epidemian rauhoituttua maidon pastörointi paikallisessa meijerissä lopetettiin, sillä sen väitettiin heikentävän maidon makua. Keväällä 1959 kulkutauti iski uudelleen Paneliaan. Pikkulavantautiepidemian lähdettä ei ole varmuudella paikannettu, mutta meijeriä pidetään todenmukaisena paikkana. Oikeammin meijerin sijaan syy löytyi Eurajoesta, jonka vettä oli maatiloilla käytetty maitoastioiden pesemiseen kuivan kesän kuivatettua kaivot. Kevään 1959 epidemiassa lehtitietojen mukaan pikkulavantaudin sairasti noin 150 panelialaista. Tautia tavattiin 86 kodista. Kouluun perustetussa sairaalassa sairaansijoja oli vain 44, joten loput hoidettiin kotieristyksessä. Vakavimmin sairautta poteneet lähetettiin Turkuun tai Poriin. Kukaan ei tiettävästi epidemiaan kuollut. Koronapandemian kotiinsa eristämä Rauno Hakanen muistelee lapsena kokemaansa karanteenia selaamalla arkistoimiaan lehtileikkeitä, jotka kertovat "Panelian paratyyfuksesta". Viikkosanomat lähetti Helsingistä tähtireportterinsa, toimittaja Kirsti Jaantilan ja valokuvaaja Caj Bremerin tekemään laajaa selontekoa Panelian tapahtumista. Artikkeli hienoine kuvineen esittelee ja taustoittaa epidemiaa hyvin. Hakasta lähes naurattaa, kuinka tartuntatautien ehkäisykeinot eivät lopulta ole muuttuneet koronapandemiaan mennessä juurikaan. Eristys, hygienia ennen muuta käsipesun kautta korostuivat ohjeistuksessa. Kun koronaviruksen aikaan testausalttiutta on moitittu, Kiukaisten kunta järjesti panelialaisille testit nopeasti. Kunnan terveysasemalta jaettiin portailta näytepulloja, joita asukkaat kävivät ulostenäytteitä antaakseen hakemassa. Jaossa oli myös "sterisooliliuosta", jonkinlaista entisajan käsidesiä, jolla pestiin kädet ja lattiat. Vt. kunnanlääkäri L. Ala-Ketola oli kutsuttu Kiukaisten kunnanlääkäriksi vakituisen viranhaltijan sairastuttua. Tämän sairausloman aikana puhkesi kevään epidemia ja nuori lääkäri joutui todelliseen tulikokeeseen. Ala-Ketolasta tuli yksi Panelian epidemian sankareista. Internetin puutteessa Ala-Ketola naputteli ohjeet basillin tartuttamisen varalle. Kunnan kirjurit kopioivat ohjetta, jonka postimies kiikutti jokaiseen postilaatikkoon. Samainen postimies oli saattaa Rauno Hakasen pinteeseen. Rauno Hakanen kertoo, kuinka häntä isänsä kanssa metsätöissä alkoi väsyttää. Poika oikaisi puupinon päälle ja nukahti. Kevätaurinko poltti pojan kasvot ja taisipa auringonpistos nostaa lämpöäkin. Hakanen kertoo välttyneensä pikkulavantaudilta vain hilkulla. Postimiehen tehtäviin nimittäin kuului taloissa kiertäessään samalla pitää lukua terveistä ja sairastuneista. Hakanen tiesi, että mikäli postipoika olisi nähnyt hänet kuumeisena naama punoittaen, hänet olisi merkitty sairaaksi. – Sairaat käytiin noukkimassa lasarettiin, eikä siellä tervekään olisi jäänyt tartunnatta. Tiesin sen ja karkasin metsään ennen postimiehen tuloa. Se pelasti minut. Koronaeristykseen mies suhtautuu rauhallisesti. – Pidetään vaari näistä eristyksistä ja selätetään tämä tauti. "Sairaat käytiin noukkimassa lasarettiin, eikä siellä tervekään olisi jäänyt tartunnatta.” Rauno Hakanen