Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Live Verotiedot

Pääkirjoitus: Uidako vai eikö uida – Kun uitto loppui ja saasteet vähenivät, Kokemäenjoesta tuli virkistäytymiskeidas

Uiminen oli puheenaihe Kokemäenjoella 50 vuotta sitten. Helteisten ilmojen myötä Harjavalta -lehti pohti heinäkuussa 1969 uimataidon merkitystä ja mahdollisuuksia uimiseen. Parissakin pääkirjoituksessa lehti muistutti, että uintimahdollisuudet Kokemäenjoessa ovat parantuneet, kun uitto oli loppunut. Tukkien uitto loppui Kokemäenjoessa vuonna 1967. Tämän jälkeen joesta poistettiin tukkien liikkumista ohjaavat tukkipuomit, eivätkä tuhannet tukitkaan olleet enää uimareiden tiellä. Harjavalta -lehti patisti ihmisiä – myös aikuisia – parantamaan uimataitoaan. Se oli tärkeää siksikin, että veneily ja vesihiihto alkoivat yleistyä uiton loppumisen myötä. Lapsille lehti suositteli Kultakoukussa järjestettyä uimakoulua. Herkkäihoiset olivat saaneet joesta ihottumaa, mutta moni uiskenteli siinä ilman sairastumista montakin kertaa päivässä. Lehti otti kantaa myös toiseen uimista rajoittaneeseen asiaan eli saasteisiin. Pääkirjoituksessa todettiin, että joen vettä oli tutkittu paljon. Välillä tulokset olivat olleet rohkaisevia, välillä masentavia. Herkkäihoiset olivat saaneet joesta ihottumaa, mutta moni uiskenteli siinä ilman sairastumista montakin kertaa päivässä. Porissa oli juuri todettu, että jokivesi oli uimakelpoista. Kokemäenjoen virkistyskäytön esteet ovat vuosikymmenten mittaan vähentyneet huomattavasti. Vaikka viime vuosina on koettu ikäviä onnettomuuksia, jotka ovat kuormittaneet jokea, on jokiveden laatu nyt aivan toista luokkaa kuin menneinä vuosikymmeninä. Joesta kelpaa hakea helteillä virkistystä.