Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Koronavirus Näköislehti Live

Koronavirus ja Uudenmaan sulkeminen pakottivat reppureissaaja Tero Mäkisen muuttamaan matkasuunnitelmiaan – haaveensa hän aikoo silti toteuttaa

Siitä piti tulla vähintään puolen vuoden reissu. Kokemäeltä kotoisin oleva reppureissaaja Tero Mäkinen oli suunnitellut kaiken valmiiksi. Hän aikoi kävellä Suomen päästä päähän, etelästä pohjoiseen. Matkan oli tarkoitus alkaa 6. huhtikuuta Hangosta ja päättyä puoli vuotta ja 2 000 kilometriä myöhemmin Nuorgamiin. Reitti mukailisi itärajaa, kulkisi Nuuksion kansallispuiston läpi Lappeenrantaan ja sieltä edelleen Imatralle, Punkaharjulle ja Savonlinnaan. Ja siitä eteenpäin pohjoiseen mahdollisimman monen kansallispuiston kautta. Valtioneuvoston päätös sulkea Uudenmaan rajat pakotti Mäkisen kuitenkin muuttamaan suunnitelmiaan. Myös koronavirus mietitytti – olisiko reissaaminen vastuullista ja eettisesti oikein? Ainakin aikataulua ja reittiä olisi pakko muuttaa, koska sosiaalisia kontakteja olisi mahdoton välttää. – Vaikka yksin kulkisikin syrjäseutuja ja pikkuteitä pitkin, niin siinä tarvitsisi myös niitä majoituspalveluita ja kauppoja, pitäisi pestä pyykkiä ja nukkua kavereiden nurkissa. "Viimeiseen asti, hampaat irvessä pidän kiinni siitä, että reissu toteutuu – vaikka sitten tynkänä.” Mäkinen päättikin ottaa aikalisän. Hän lähtee viikonloppuna matkaan, mutta kävelee aluksi vain kotikaupungistaan Turusta Kokemäelle, vapaaehtoiseen karanteeniin perheensä kesämökille. Puolentoista viikon patikointi onnistuu yhden pysähdyksen taktiikalla, sillä kauppaan pitää poiketa vain kerran. – Vältän turhia sosiaalisia kontakteja. Kuljen Kuhankuonon retkeilyreitistöä pitkin Yläneen Valasrannalle asti, ja sitten Pyhäjärven länsipuolta Kauttualle, pikkuteitä pitkin Pitkäjärvelle ja Säpilän riippusiltaa pitkin Kyttälään ja Vihatussaareen. Mökillä Mäkinen aikoo pysyä niin kauan, kunnes koronatilanne antaa mahdollisuuden jatkaa matkaa. Liikkeelle hän toivoo pääsevänsä toukokuun lopussa tai viimeistään kesäkuussa, jolloin matka alkaisikin Hangon sijasta Savonlinnan seudulta ja jatkuisi siitä alkuperäisen suunnitelman mukaan kohti pohjoista. – Viimeiseen asti, hampaat irvessä pidän kiinni siitä, että reissu toteutuu – vaikka sitten tynkänä. Reppureissaamisesta on tullut Mäkiselle elämäntapa. Aina, kun säästössä on tarpeeksi rahaa, hän jättää työnsä, pakkaa reppunsa ja lähtee matkaan. Ammatiltaan hän on sosiaaliohjaaja. – Sitten kun kassa on tyhjä, on taas mentävä töihin, Mäkinen naurahtaa. Joskus hän reissaa yksin, joskus avopuolison tai kavereiden kanssa. Pitkiä kaukomatkoja hän on tehnyt viisi, mutta Suomea hän ei ole vielä koskaan kolunnut näin pitkään. Kotimaanmatkaansa Mäkinen alkoi suunnitella jo vuosi sitten Patagoniassa, Etelä-Amerikassa, kun hän huomasi haaveilevansa matkasta Pohjois-Amerikan halki. – Mietin, mitä se konkreettisesti vaatisi, ja olisiko siihen uskallusta. Voisiko sitä harjoitella vähän? Mäkinen päätti harjoitella Suomessa, tutussa ja turvallisessa ympäristössä. Häntä mietitytti muun muassa se, miten hänen fysiikkansa ja henkinen kanttinsa kestäisi niin pitkän kulkemisen. Yksin kulkeminen ei häntä pelota, pikemminkin se kiehtoo ja kiinnostaa. Matkan aikana ehtii silti ajatella monenlaista. On opittava sietämään joutenoloa. Se voi olla kokeneellekin reissaajalle vaikeaa. Vaikka reppureissu on Mäkiselle kokeellinen tutustumismatka Suomeen, suomalaisuuteen ja Suomen luontoon, se on myös hyväntekeväisyyttä. Hän maksaa reissunsa itse, mutta erilaisilla varainkeruutempauksilla hän kerää rahaa muille. Nyt tavoitteena on 3 000 euron potti, jonka hän aikoo lahjoittaa vähävaraisille lapsiperheille ja nuorille mielenterveyskuntoutujille. Tämän vuoden lahjoituskohteet ovat Savonlinnassa ja Kajaanissa.