Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Live Verotiedot

Pakinoitsija muistelee, miten kylvi lupiineja: ”Tein siis semmoinen ennätyksen, että siihen ei kukaan muu pysty”

Kurtturuusu pitäisi hävittää kolmessa vuodessa. Ei tule mitään kymmenessäkään vuodessa. Mä tiedän, enkä yritäkään enää. Sama se on tuoksuvadelman kanssa. Viitenä vuotena olen viikatteen kanssa heilunut ja kuokan kanssa möyrinyt, ja ei kun kukkii vaan ja tuoksuu vienosti kuin Vieno Kekkonen. Voikukkaa en ole meinannutkaan hävittää. On se niin kaunis kasvi ja runsaasti ilahduttaa keittiön akkunasta kylään päin katselevaa kartanonherraa ja myös yliemännöitsijää keltainen niittymatto virkistää paljon. Lupiineja kerran kylvin saunan taakse pari taskullista. Yksikään ei itänyt. Tein siis semmoinen ennätyksen, että siihen ei kukaan muu pysty. Eikä kannata edes kokeilla. Kyllä niitä lupiineja riittää kylvämättä. Tien varret ovat kirjavanaan ja sieltä niitä on kiva kuudenkympin vauhdissa siepata, ja maljakkoonsa asettaa kaffepöydän koristukseksi. Jättiputkea ei ole täälläpäin näkynyt. Koiranputkia vaan, mutta niistä on vaan hyötyä. Niitä kuivattuina voi tökkiä vaikka maitopurkin täyteen ja siten tehdä hyönteishotelleja niin kuin puistovihreät yllyttävät. Tehty on, mutta hotellivieraita ei ole nähty. Mutta on sitä oikein tarpeellisiakin hävitettäviä. Jalkasieni on niistä yleisin. Peskää nyt kuulkaa varpaanne välit kesäaikana (ei painepesurilla) oikein hyväksi kolmesti viikossa ja voidelkaa kinttunne polvia myöten suojarasvoilla. Ettei käy niin kuin eräälle miehelle, että jalkasieni muhi varpaanvälit rikki ja bakteeri tuli perässä. Se vaati melkein sata haavanhoitoa terveyskeskuksessa ennen kuin kintut olivat tanssikunnossa ja siltikään mies ei tanssille taipunut. Palautettaviakin kasveja olisi. Karjalanneito tuli jo, mutta karjalanruusu on vielä valitettavan harvinainen. Musta ruusu on toistaiseksi vain linnanpuistossa. Mutta Vuohenputki on jo ajat sitten Pitkän Kustaan kartanon maille kotiutunut, kiitos huoltamon taannoisen isännöitsijän jalomielisestä lahjoituksesta. Tarpeen vaatiessa sitä voi myös syödä ja kohta syödäänkin, jos hallitus (tarkoittaa viron kielessä hometta) lisää verotusta ja rajoituksia keksii tai sitten se ilmastovouhotus niin vaatii, kirjoittaa raparperilehtensä alta O. Peltonen