Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Koronavirus Näköislehti Live

Markku Salon yli kolme vuosikymmentä kestänyt työ Kokemäen lukiossa päättyi –”Ennen kaikkea olen kiitollinen”

Minä rakastan keskustelua vaikeista asioista, niistä joihin ei valmiita vastauksia ole. Paljosta on kiittäminen Kokemäen lukion luokkaa kaksitoista. Siellä sai opetella ajattelemaan. Luokan edessä, tai takana, ei sillä niin väliä, keskustelua vei eteenpäin filosofian, psykologian, uskonnon ja elämänkatsomustiedon opettaja Markku Salo . Kolmekymmentäyksivuotisen työsuhteensa aikana Salo on sivistänyt vuosikurssi toisensa jälkeen kokemäkeläisiä nuoria, minuakin, elämästä, rakkaudesta ja kuolemasta – siis kaikesta tärkeästä. Persoonallaan ja taidoillaan hän on auttanut monia lukiolaisia itsenäiseen ajatteluun, suvaitsevaisuuteen ja rakkauteen. Hän itse kuvailee halunneensa opettaa ”kärsivällistä ihmettelyä elämää suurempien kysymysten äärellä”. Ja sitä se on ollutkin. Markun tunneilla heitettiin ilmoille vaikeita kysymyksiä turvallisessa ympäristössä ja valmistauduttiin tulevan elämän koukeroihin. Jotenkin kuitenkin kaikessa siinä oli mukana keveys ja ilo, rakkauskin. Nyt Markku Salo jää eläkkeelle, ja juuri tällä hetkellä se tuntuu hänestä vapauttavalta. Muut tuntemukset tulevat myöhemmin, Salo arvelee. – Kesä jatkuu, ja nyt saan kokea sen, mitä usein syksyisin toivoo, että olisipa vielä loma. Viimeinen työkevät oli outo. Oppitunnit pidettiin etänä, eikä odotettua viimeistä oppituntia ikinä varsinaisesti tullut. Toisaalta etätunnit toimivat hyvin, sillä kukaan ei voinut piiloutua toisen selän taakse, kun kysyin elämän tarkoitusta, Markku hymyilee. Ei tullut viimeistä tuntia, mutta viimeisenä työpäivänään Salo oli etäkevätjuhlan jälkeen Porissa pyöräilemässä, kun yhtäkkiä joku alkoi soittaa Suvivirttä trumpetilla. – Miten se tapahtuikin juuri sillä hetkellä, juuri sinä päivänä. Koin, että musiikki tuli taivaasta, se oli hyvin merkityksellinen hetki minulle, Salo kuvailee. Ennen kaikkea Salo on kiitollinen. Kiitollinen siitä, että on saanut elämässään mahdollisuuden tehdä työtä, jolla on merkitystä. –Yhteiskunta on tarvinnut työpanostani ja antanut sen toteuttamiselle edellytykset, Salo kiittää. Salon isoäiti oli luku- ja kirjoitustaidoton, ja vanhemmat tavallisia työläisiä. Sieltä opettajaksi nousu tuntuu edelleen suurelta. Salo kiittää myös opintotukiuudistusta, joka mahdollisti opintolainan ottamisen. Salon opettajan ura alkoi Suomussalmen lukiosta, jossa vierähti viisi vuotta, ja jossa opettamisen into roihahti liekkeihin. Markku on yllättynyt, miten hyvin opettajan työ on sopinut hänelle. Omina lukioaikoinaan hän ei olisi voinut kuvitellakaan opettajuutta urana. Opettajan rooli on muuttunut uran aikana paljon – auktoriteetin haltijasta keskustelijaksi. Salon työuran aikana lukiouudistuksia on ollut luokattomaan ja kurssimuotoiseen opiskeluun siirtyminen sekä tuntien venyminen 45-minuuttisista puoli tuntia pidemmiksi. Niitä Salo pitää hyvinä muutoksina, mutta huomaa itsessään myös muutosvastarintaa. Harmaita hiuksia on aiheuttanut esimerkiksi sähköinen ylioppilastutkinto sekä tekniikan vyöryminen oppitunneille. Myös opetussuunnitelmien jatkuva uudistaminen mietityttää. Nyt niitä uusitaan viiden vuoden välein. Nuorena Salo kertoo noudattaneensa opetussuunnitelmaa millintarkasti. Nyt hän ei enää ajattele, että aikaa olisi aina liian vähän. Aika käytetään siihen, mikä on tärkeää. – Pysäytetään maailma täällä luokassa, ja keskitytään olennaiseen, Salo kuvaa. Saloa harmittaa opettamiensa aineiden asema. Miksi pitkää matematiikkaa on kymmenen pakollista kurssia ja filosofiaa vain kaksi? – Sen pitäisi olla toisin päin, sillä filosofiassa käsitellään kaikkea tärkeää maailmaan, ihmiseen ja luontoon liittyvää, Markku pohtii. Erityisesti tässä totuudenjälkeisessä ajassa ajattelun opiskelu on tärkeää. Sitä tehdään ehkä erityisen paljon Markun kuuluisalla rakkauskurssilla. Sen teemana on tietenkin rakkaus, mutta myös kuolema, kipeät asiat ja niiden kohtaaminen. Kaikki ovat joskus kuopassa, mutta sieltä on mahdollista päästä pois, kurssilla opetetaan. Myös mielenterveysasioista on hyvä puhua suoraan, ja niin tehdä niistä helpommin kohdattavia ja siten vähemmän pelottavia. Markku toivoo ihmisiltä huokoisuutta – sitä, että on reikiä kumpaankin suuntaan, ja voi antaa ja vastaanottaa. Ei tarvitse olla täysin auki koko ajan, mutta sulkeutuminenkaan ei ole hyväksi. Markun mielestä on suuri harha, että kaikki vastaukset muka löytyisivät Googlesta. – Siellä on valtavasti asiaa, jota ei kenelläkään ole aikaa lukea kokonaan, Salo kuvaa. Nykymaailma on niin nopea, että kärsivällisyyttä pitää todella opetella. Tekniset vempaimet tulisi pitää renkeinä. Ihminen on monikerroksinen, Markku muistuttaa. Somessa ihmissuhteiden hoitamisesta tulee pinnallinen ja vääristynyt kuva, sillä siellä voi rakentaa itsestään halutunlaisen, ja peittää loput. Kasvokkain kohdatessa peittäminen on vaikeampaa. Salo ei ymmärrä, miksi koko elämä pitää jakaa somessa muille. Somessakin kannattaisi harrastaa itsereflektiota, ja miettiä, mitä siltä haluaa. Salo itse ei sosiaalisessa mediassa ole, paitsi Twitterissä, jossa hän viimeksi kirjoitti Joe Bidenille tsemppiviestin suomeksi. Opettaja pysyy ajan hermoilla, ja tietää nuorten aatteet, vaatteet ja musiikit. – Itse olen vanhentunut koko ajan, mutta opiskelijat ovat pysyneet saman ikäisinä. Sitä ajan sykkeessä olemista jää ikävä. Tulevaisuudensuunnitelmia Salolla ei varsinaisesti ole. – Jotain lähimmäisenrakkauteen liittyvää haluan tehdä, jos voimia riittää, Salo miettii. Ei elämästä valmista tule. Kaipuu on ikuista, Markku kuvaa. Kristinuskon mukaan se on kaipuuta paratiisiin, psykologiassa ehkä kaipuuta minuuden eheyteen. Hetkittäin kaipuu väistyy. – Katselin taloni vieressä huojuvaa viljapeltoa, ja tuntui kuin joku olisi puhunut siinä. Silloin tuntui, etten kaipaa mitään. Markun tunneilla oli tärkeää myös nauraa. Kaikki ei aina ole vakavaa, vaikka syvällisiä asioita tunneilla pohditaankin. Muutaman kerran Salo on itkenyt luokassa. Kerran, kun pitkäaikainen työtoveri Pekka Salomaa kuoli juuri eläkkeelle jäätyään. Kyyneleet tulivat silmiin myös tänä keväänä, kun lukion opiskelijat pitivät Salolle puheen. Puheen viestin Markku tiivistää ytimekkäästi: he sanoivat, että olin hyvä opettaja. Hieman pidemmin viesti kuului näin: Autoit meitä ymmärtämään sen, että elämään kuuluu sekä hyviä että huonoja päiviä. Sen, etteivät asiat aina suju haluamallaan tavalla ja että meistä kaikki saattavat joskus kohdata sen nollapisteen. Mutta sä opetit meille myös, että elämää tulee silti arvostaa. Sä autoit meitä ymmärtämään, että elämää ja maailmaa voi todella rakastaa, vaikka välillä oliskin vaikeaa.