Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Koronavirus Näköislehti Live

Kaisalassa huonekalutkin ovat vähintään satavuotiaita – osa niistä on siirtynyt uusille omistajille aina talon mukana

Kokemäkeläinen Anneli Kärki avaa yli satavuotiaan piirongin ovet ja etsii sen uumenista kaksi vanhaa munakuppia. Munakuppien pohjassa on vuosiluku, jolloin Anneli ja Teemu Kärki muuttivat Kaisalaan, 1840-luvulla valmistuneeseen omakotitaloon Kokemäen Ylistaroon. Kärki ei enää muista vuotta, mutta munakupit osaavat auttaa, sillä ne olivat tupaantuliaislahja Teemun veljen tyttäreltä. Oli vuosi 1979. Kun Kärjet kävivät ensimmäisen kerran katsomassa myyntiin tullutta Kaisalaa, talo oli surkeassa kunnossa. Anneli Kärki kertoo, ettei talossa ollut yhtään suoraa seinää eikä lattiaa. Jos lattialle laski pallon, se vieri huoneesta toiseen. Jalkalistan alta näki ulos, ja kaikki yläkerran ikkunat olivat rikki ja peitetty. Anneli Kärki kertoo olevansa romantikko ja nähneensä rikkinäisten ikkunoiden läpi. – Sanoin Teemulle, että nyt minä olen tullut kotiin, Anneli Kärki kertoo. Kärjet muuttivat Kokemäenjoen partaalle Tulkkilasta, Teemun rakentamasta omakotitalosta, jossa Anneli ei viihtynyt yhtään. – En ole ikinä tuntenut itseäni niin kodittomaksi. He olivat ehtineet asua yhdessä jo 18 talossa, Kaisalasta oli tulossa 19:s. Kaisala ei löytynyt sattumalta, vaan sitä oli jo pidetty silmällä. Kärjet olivat ajaneet talon ohi usein, koska Teemulla oli rakennusalan yritys Risteellä. Kerran ohi ajaessaan he pysähtyivät kysymään ulkona olleelta naapurilta, kuka talon omistaa. Naapuri tiesi kertoa, että omistaja asui Raumalla ja kävi Kaisalassa vain kesäisin. Asia unohtui, kunnes Kärjen yrityksessä kävi verotarkastaja, porilainen nuorimies. Hän kertoi olevansa kotoisin ”siitä kappelin vierestä”. Kärjet hämmästyivät ja pyysivät nuortamiestä kysymään äidiltään, olisiko talo myynnissä. Poika kysyi, mutta vastaus oli ei. Kului puoli vuotta, kun sama mies soitti uudestaan. Hän halusi tietää, vieläkö Kärjet olisivat kiinnostuneita talosta, sillä nyt hänen äitinsä Aira Kajamies harkitsi talon myyntiä. Kärjet olivat jo ehtineet unohtaa koko asian, mutta innostuivat uudestaan. – Aira tosin sanoi, että kauppakirjat täytyy tehdä siten, etteivät puut ole vielä lehdessä. Sen jälkeen hän ei enää pystyisi myymään, Kärki kertoo. Kärjen mukaan Kaisala on aina ollut rakas jokaiselle omistajalleen. Niin myös hänelle. – Toivon, että minunkin tyttärelleni tulisi vielä se sama tunne. Kaisala onkin jo Kärjen tyttären Virven omistuksessa. Anneli Kärjellä on kuitenkin talossa asumisoikeus, ja hän aikoo asua siinä niin kauan kuin pystyy. Hän jäi leskeksi neljä vuotta sitten. – Eihän nykyään pääse edes vaivaistaloon, ellei kanneta, Kärki nauraa. Kärki on kuluttanut kymmeniä, ellei satoja tunteja selvittäessään talon historiaa. Helppoa se ei ole ollut, sillä talo on vaihtanut monta kertaa omistajaa. Siitä huolimatta Kärjen kokoelmissa on jopa valokuvia talon aiemmista omistajista. Talon rakentamisesta ei ole olemassa enää mitään dokumentteja, mutta taiteilija Mikko Vahasen tiedetään rakennuttaneen talon itselleen 1840-luvulla. Talon toiset asukkaat olivat Johan Thomas Juselius ja Johanna Aleksandra Bergroth . Juseliuksen aikana taloon avattiin myös säästöpankki, jonka johtokuntaan Juselius valittiin. Kun Juselius sai johtokunnasta parin vuoden jälkeen lähtöpassit, hän hääti myös pankin talostaan. Juseliuksen kuoleman jälkeen talo siirtyi Heikki Juho Eklundin ja hänen vaimonsa Tyynen omistukseen. Kun Eklund kuoli, Tyyne avioitui Johan Henrik Laurénin kanssa. Laurénien aikana taloon tehtiin iso remontti. Kaksilappeinen katto muuttui mansardikatoksi, ja taloon rakennettiin erkkereitä. Kärki arvelee, että remontti tehtiin vuonna 1913. Laurén ei ehtinyt talosta kovin kauan nauttia, sillä hän kuoli vuonna 1922. Vaimo jäi taloon asumaan yksin, mutta koska velkaa oli paljon ja talon ylläpito kallista, talo päätyi pakkohuutokaupattavaksi. Uusi omistaja, maanviljelijä Ikala , pilkkoi talon vuokra-asunnoiksi, mutta myi koko talon jo 1920–1930-luvun vaihteessa euralaiselle Katri Tarkille . Tarkki puolestaan jätti talon perinnöksi sukulaistytölleen Aira Kajamiehelle, joka oli usein ollut hänen apunaan. Tarkin aikakaudesta lähtien taloa on kutsuttu Kaisalaksi. Kun Kärjet ostivat Kaisalan Kajamieheltä runsaat 40 vuotta sitten, he tekivät talossa perusteellisen remontin. – Esimerkiksi kuisti piti nostaa tunkkien kanssa ylös, sillä kivijalkaa ei näkynyt missään. Kärjet halusivat kunnioittaa talon historiaa ja päättivät entisöidä sen niin tarkkaan kuin osasivat. Siinä he ilmeisesti myös onnistuivat, sillä Anneli Kärki kuuli kerran vahingossa ohi kulkeneiden kahden naisen keskustelun. – He puhuivat talon kunnostamisesta, jolloin toinen sanoi, ettei sille ainakaan ulkopuolelta ole mitään tehty. Teemu totesi siihen, että taisin onnistua.