Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Koronavirus Näköislehti Live

Keväinen sää houkuttaa polkupyörän selkään ja joskus kannattaa poiketa myös tuntemattomille poluille

Satakunnan haastepyöräily alkoi vappuna, mutta poikkeuksellisesti tänä vuonna ei käytössä ole laatikkokirjausta, vaan pyöräilymatkat kirjataan mobiilisovelluksessa tai verkossa. Se herättää aiemmin kampanjaan osallistumattomassa ajatuksen: Mahdollistaako tämä aiempaa luovemmat reittivalinnat? Niin tai näin, keväinen aamupäivä innostaa polkupyörän selkään ja tutustumaan omaan kotikaupunkiin hieman totutusta poikkeavalla tavalla. Mitä löytää, jos poikkeaa tutulta reitiltä? Jo alkumatka saa pyöräilijän pohtimaan filosofisesti. Miten sopusoinnussa Harjavallassa ovatkaan luonto, maatalous ja suurteollisuus. Kaikki kolme esiintyvät maisemassa, mutta mikään niistä ei erityisesti korostu toisia enemmän. Voimalaitoksen pysäköintialueella on aamukymmenen aikaan vain muutama auto – myöhemmin päivällä ja viikonloppuna tilanne on usein toisenlainen. Rivissä saattaa olla parikymmentäkin autoa. Patosillalla otetaan maisemakuvia. Kokemäenjoen eteläpuolella oikealle kaartaa pieni hiekkatie. Mitä sen päästä löytyy? Perillä kyltit muistuttavat voimalaitosalueesta. Pienellä pysäköintialueella on kuitenkin rauhallista. Paremmin lintuja tunteva saattaisi tunnistaa kymmenien lintujen laulun. Tämä on oiva taukopaikka! Juttu jatkuu kuvien jälkeen. Matka jatkuu kohti Torttilaa. Torttilantien risteyksessä liikennemerkit kertovat alueella tehtävistä rakennustöistä. Onko vastuutonta kääntyä kohti teollisuusaluetta? Tulevalta tehdasalueelta puiden yläpuolelle nousevat nostokurjet voittavat uteliaan mielen puolelleen. Sen verran alueella kuitenkin on liikennettä, että pyöräilijä tuntee pientä turvattomuutta, eikä siksi nyt liene syytä pysähtyä valokuvaamaan. Valtatien ylittävän sillan kohdalla olo muuttuu heti huolettomammaksi: Kevyen liikenteen väylä! Ilo jää lyhyeksi, kun matka jatkuu Hiirijärven suuntaan, ja pyörätie loppuu. Kovakuntoisempi pyöräilijä jatkaisi Hiittenkiukaantietä ja poikkeaisi vaikka Matomäen suuntaan. Vaihtoehtona tarjolla on nimensä mukaisesti Oikotie, joka kääntyy kohti Sievaria. Tie kulkee halki kangasmaaston ja peltojen. Siitä poikkeaa pelto- tai metsäkoneille tarkoitettu tie. Mitä sen varrella on? Ainakin roskaa. Tie päättyy pellonreunaan, josta saattaa katsella, miten vilkasta ja monimuotoista liikenne valtatiellä 2 on. Matkan jatkuessa kohti Sievaria vastaan tulee omanlaista maalaisromantiikkaa: Katettu pysäkki. Mieleen nousee vääjäämättä mielikuva koulubussia odottavista lapsista. Sen sijaan Sievarissa ohi ajavat yhdistelmäajoneuvot muistuttavat siitä, että pyöräilijän olisi turvallisempaa kulkea alueella vasta myöhemmin, kuljettajien työpäivän päätyttyä. Juttu jatkuu kuvien jälkeen. Eurantien risteyksestä polkupyörän nokka kääntyy kohti keskustaa. Valtatien liittymän kohdalla oleva ruuhka kertonee lähestyvästä ruokatunnista. Samalla mieleen palaa toive siitä, miten risteykseen pitäisi saada kiertoliittymä. Autoilijat kuitenkin huomioivat kevyen liikenteen. Sairaalantien risteyksessä herää idea kiertää vielä ainakin yhden totutusta poikkeavan reitin kautta. Risteyksestä kaartaa kevyen liikenteen väylä kohti kakkostietä. Olenko ikinä ennen ajanut sitä pitkin? Todennäköisesti olen, mutta harvemmin. Valtatien suuntaisesti kulkeva pyörätie on hyvä osoitus siitä, miten kattava kevyen liikenteen väylien verkosto Harjavallassa on. Niitä osataan myös hyödyntää: Vastaan tulee useita lenkkeilijöitä ja pyöräilijöitä. Juttu jatkuu kuvan jälkeen. Kun ajaa alikulkutunnelin läpi kohti Harjavallan keskustaa, alkaa taskussa oleva matkapuhelin muistuttaa tulevasta verkkokoulutuksesta. Vielä on kuitenkin aikaa kiertää ainakin yhden pysähdyspaikan kautta ja poiketa jokirannassa. Koulujen pihat ovat vielä tyhjät. Viikon kuluttua tilanne lienee taas toisenlainen. Kauempaa kuuluu frisbeegolfkorien kilahtelua. Matkalla Kokemäenjoen rantaan oikealle poikkeaa maisemareitti. Se lienee kuitenkin paremmin tarkoitettu jalankulkijoille kuin pyöräilijöille, ja jää siksi nyt näkemättä. Kokemäenjoki aukeaa vesihiihtäjien rannasta tyynenä. Samanlainen on pyöräilijän mieli, kun lenkki päättyy. Pituutta sille kertyy lähes 17 kilometriä.