Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Live Verotiedot

Päivi pakastaa käsitöihinsä vaikka hiiriä, jos on tarpeen – aviomiehen kannattaa olla pakastepussien kanssa tarkkana

Kokemäkeläinen Päivi Huhtala-Alhonmäki ei ole niitä naisia, jotka kirkuvat kauhusta nähdessään sammakon tai hiiren. Ei todellakaan. Hän rakastaa sammakoita ja pakastaa hiiriä. – Olen sanonut aviomiehelleni, että jos pakastepussin päällä lukee Päivin, älä avaa sitä. Siellä voi olla ihan mitä vain, Huhtala-Alhonmäki nauraa. Niin tosiaan voikin. Hän pakastaa hiirten lisäksi myös esimerkiksi kalannahkoja ja pienten eläinten kalloja. Aina ei voi etukäteen tietää, mitä kaikkea niistä voi joskus tehdä. Kanan kalloista Päivi on tehnyt päät koristekanoilleen Alicelle ja Rabbitille. Pässin pussien hän huomasi olevan niin kestäviä, että käytti yhtä insuliinipussinaan monta vuotta. Sianrakosta hän on tehnyt lyhdyn ja silakan pyrstöistä pieniä pronssiveistoksia. Aina kaikki ei silti mene ihan suunnitelmien mukaan. Teatterinukelleen Huhtala-Alhonmäki teki villisian harjaksista viikset, jotka ovat kyllä komeat, mutta kiehtovat hänen kissojaan yli kaiken. Nukke on siis aina muistettava nostaa kissojen ulottumattomiin. Kaikenlaisten kummallisuuksien keräily sai alkunsa sammakoista. Niitä Päivi alkoi kerätä yhdessä kaverinsa kanssa jo yläasteella. – Annoimme niitä aina lahjaksi toisillemme. Mitä hölmömpi, sitä parempi. Vuonna 1997 hän huomasi, että sammakoita alkoi olla jo aika paljon. Niinpä hän päätti ryhtyä keräämään niitä ihan tosissaan. Nyt niitä on lähes 800. – Kaikki kaverini tietävät jo, mitä kerään. Ihmeellistä on kuitenkin se, että vaikka kaikki tuovat niitä mistä milloinkin tuliaisiksi, koskaan en ole saanut kahta samanlaista. Sammakoista rakkaimmat ovat juuri niitä, jotka hän on saanut lahjaksi. Esimerkiksi se, jolta kissa yritti syödä silmät. Tai se, joka on tehty teepannuksi. Yhdeltä sammakolta puuttuvat silmät kokonaan. Se on Päivin virkkaama, mutta koska hän ei löytänyt siihen sopivia silmiä, sammakko joutuu totuttelemaan elämäänsä sokeana. Vaikka Päivi rakastaakin sammakoitaan, hän ei suutele niitä. Kokoelmassa on silti yksi sellainenkin sammakko, joka pitäisi upottaa veteen ja odottaa, että siitä kasvaisi prinssi. – En tarvitse prinssiä, haluan mieluummin pitää sen sammakon. Sammakoissa Päiviä viehättää niiden muuntautumiskyky. Sammakothan aloittavat elämänsä pienistä munista, kunnes kasvavat nuijapäiksi ja saavat lopulta jalat alleen. Sammakko on myös hedelmällisyyden symboli, ja kiinalaiset uskovat, että sammakko tuo vaurautta. Sammakot ovat vähän outoja, ja niihin liittyy paljon myyttejä. – Ne ovat myös noitien apureita kuten kissat, Päivi tietää. Päivi kertoo haaveilevansa myös ihan oikeasta kiinankellosammakosta. Se vaatisi kuitenkin ison terraarion sekä paljon kosteutta ja lämpöä. Kaiken lisäksi se on aika myrkyllinen. – Se ei saisi päästä kosketuksiin ainakaan kissojen kanssa, siinä voi lähteä eläimiltä henki. Ellei Päivi saa elävää sammakkoa, kuollutkin kelpaa. Muutama vuosi sitten hän löysi sammakon luurangon, mutta ei poiminut sitä mukaansa, koska se haisi niin pahalta. – Se harmittaa vieläkin. En löydä sellaista enää ikinä. Käsityöläisenä Päivi osaa kierrättää materiaaleja ja käyttää mielikuvitustaan. Hän on kaksinkertainen artesaani ja lisäksi artenomi. Oman erikoisalansa hän löysi erikoistumalla rautakauden tekstiilitekniikoihin. Erityisen kiinnostunut hän on viikinkiajasta, koska siihen liittyy korujen ja vaatteiden tekemistä sekä villan värjäystä. – Olen tehnyt paljon sen aikakauden asuja, koska markkinoille pitää pukeutua sen tyyppisesti. Muinaismarkkinoita Päivi kiertää aina kun se on mahdollista. Markkinoilla parasta on tunnelma, mutta samalla hän tietysti myy myös itse tekemiään tuotteita kuten neulakinnastekniikalla tehtyjä lapasia ja pipoja sekä huovutustöitä. Viime aikoina häntä ovat alkaneet kiehtoa myös kalligrafia ja nukkekotien miniatyyrit. – Tykkään näprätä jotain pientä, jonka saa nopeasti valmiiksi. Viime syksynä tosin virkkasin Kalevala-peiton, mutta se koottiin pienistä palasista. Tarkoitus oli tehdä kahta peittoa samaan aikaan, mutta jo neljännen palan jälkeen tajusin, etten mitenkään ehdi. Päivi Huhtala-Alhonmäen haastattelu on julkaistu ensimmäisen kerran 9. marraskuuta 2018.