Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Koronavirus Näköislehti Live Verotiedot

Sukujuhlat on paras ja pahin paikka harjoitella esiintymistä – niistä voi sukeutua vaikka yleisökonsertteja

Harjavallassa ja Nakkilassa valmistaudutaan parin vuoden tauon jälkeen runolliseen kahvikonserttiin. Emil Cedercreutzin museolla ja Hormiston kylätalolla kuullaan säestettyjä lauluesityksiä sekä runoja, joiden teemana on nainen. Aloitetaan nyt vaikka siitä, että mikä tämän esiintyvän kokoonpanon nimi on? Sirkku Kiesewetter ja Marja-Leena Lind helähtävät nauramaan. – Ei tällä porukalla ole mitään nimeä, me vaan esiinnymme. Meitä on yhdeksän musiikinharrastajaa Pori–Huittinen -akselilta, enimmäkseen Nakkilasta ja Harjavallasta, Kiesewetter sanoo. – Eikä meillä ole vetäjääkään tai muuta johtajaa. Me vaan kokoonnumme ja jokainen saa ehdottaa, mitä tehdään. Yhdessä sitten päätetään ja harjoitellaan esitys. Kun esitys alkaa muodostua, se on upea kokemus, Lind täydentää. Alkuaikoina ryhmä kutsui itseään nimellä Sossut ja tossut , mutta se ei jäänyt elämään. Nyt täytyy hieman pysähtyä ja ottaa pieni taka-askel. Muuten ei tämän esiintyjäryhmän tarina aukea. Miten taiteellinen demokratia voi jalostua valmiiksi konsertiksi? Ryhmän tarina voidaan jäljittää Pentti Pesosen syntymäpäiville yli kymmenen vuoden taakse. Harjavallan sosiaalitoimen työntekijät musisoivat päivänsankarille. Sirkku Kiesewetter lauloi työtovereiden yllätykseksi yksin onnittelulaulun. Virisi keskustelu musiikkiharrastuksista. Yllättävän moni työtovereista harrasti musiikkia, joko soitti jotain instrumenttia tai lauloi kuoroissa. Nakkilan kesäteatterissa moni oli saanut esiintymiskokemusta. Ydinryhmä oli kasassa, päätettiin tehdä jotain yhdessä. Ihan vaatimattomasta ei aloitettu. Ryhmä ideoi, käsikirjoitti ja esitti musiikkinäytelmän ADHD-diagnoosin saaneen Maijan vaikeuksista. Maijan tarinaa esitettiin vuonna 2008. Sen piti olla kertaprojekti, ainutlaatuinen tapaus. Pari vuotta myöhemmin aktiivisimmat jäsentä alkoivat taas jutella, kuinka kivaa olisi esiintyä yhdessä. Syntyi ensimmäinen runollinen kahvikonsertti. Se oli sopiva muoto. Vuoden, parin välein ryhmä on harjoitellut aina uuden ohjelmiston. Niin nytkin. – Edellisestä esiintymisestä tuli jo kuluneeksi pari vuotta. Rumpalimme Arto Salonen alkoi taas nähdessämme puhua, joko olisi aika uudelle esitykselle. Syksyllä sitten aloimme harjoitella uutta ohjelmistoa, Sirkku Kiesewetter kertoo. Esiintyminen on hienoa, mutta harjoittelu koko homman ydin. Marja-Leena Lind kuvaa ystävien viikottaisia harjoituksia prosessiksi, joka etenee kuin näytelmän valmistaminen. Heitellään ideoita, kokeillaan erilaisia asioita ja lopulta ohjelma alkaa saada muotonsa. – On uskomaton tunne, kun jossain vaiheessa huomaa, että tästähän tulee ehjä kokonaisuus, esitys toimii. Esiintyessä kontakti yleisöön on tärkeää. Projekti saa ikään kuin huipentumansa. Kiesewetter ja Lind kannustavat ihmisiä esittämään osaamistaan, oli se sitten runonlausuntaa, laulamista, soittoa tai jotain aivan muuta. – Sukujuhlat, vaikka syntymäpäivät ovat hyviä tilaisuuksia kokeilla esiintymistä. Ystäviltä kannattaa kysellä, mitä he haluavat tai osaavat tehdä. Taitoja yhdistämällä saa aikaan vaikka mitä, Kiesewetter kannustaa. – Toisaalta lähisukulaisille esiintyminen on ehkä pelottavinta ikinä, mutta sen jälkeen toki ei esiintyminen isollekaan yleisölle jännitä, Lind jatkaa. Parhaimmillaan esiintymisistä voi syntyä vuosikausien ystävyys, sekä yhteinen harrastus, kuten tällä nimettömällä musiikinharrastajien ryhmällä. Toimittaja kyllä ottaisi mielellään käyttöön jonkun nimen, se Sossut ja tossut olisi ihan hauska, mutta artisti päättää – vaikka ryhmänä.