Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti

"Jostain syystä tämä kolahti", sanoo Harjavallan uusi kappalainen, ja suunnittelee paikkakunnalle muuttoa

Yhteisöllisyys. Jos jokin asia tuntuu olevan lähellä Tiina Heinon sydäntä, on se juuri yhteisöllisyys. Syykin on selvä: Hänen vanhempansa ovat olleet mukana Nuorten Palvelun toiminnassa, ja Tiina Heinokin oli jo nuorena järjestämässä esimerkiksi kodittomien jouluja. Hän aloitti Harjavallan seurakunnan kappalaisena elokuussa. Heino kertoo hypänneensä suoraan työhön: Seurakunta on ehtinyt tulla jo tutuksi vihkimisten, kasteiden ja hautaustoimitusten aikana. Onpa hän ehtinyt tutustua myös Kokemäen seurakuntaan, jossa hänen työtehtävänään oli vihkivalojen uusiminen. Ei liene yllätys, että Tiina Heino päätyi seurakunnan palvelukseen – olihan hän jo nuorena mukana Kokkolan seurakunnan nuorisotyössä. Myöhemmin hän teki parikymmentä vuotta diakonityötä, ja opiskeli työn ohessa papiksi. – Hain kouluun, kun yksi nuori halusi teologiseen tiedekuntaan, mutta ei uskaltanut mennä yksin. Lähdin mukaan, ja pääsin toisella kerralla sisään. Nuoresta tuli myöhemmin puuseppä, eli Jeesuksen jalanjäljillä hänkin on. Harjavaltaan Tiina Heino siirtyi Kanta-Hämeestä, Hattulan seurakunnan palveluksesta. Hän työskenteli rippikoulutyöstä vastanneena seurakuntapastorina. – Satakuntaan minut toi mies. Asun nyt Eurajoella, mutta olemme katselleet, että voisimme muuttaa Harjavaltaan. Tarkoitukseni on tulla tänne aika pysyvästi, Heino kertoo. – Jonkun aikaa seurasin, mistä löytyisi kiva työpaikka, ja jostain syystä tämä kolahti. Harjavalta ei ollut ennen tuttu, mutta kävimme ajelemassa täällä, ja katsoin, että tämä voisi olla kiva paikka. Ajatus on sittemmin vahvistunut. Harjavallassa Tiina Heinoa odotti kasvatuksen virka. Myös se on lähellä hänen sydäntään; Heino oli tehnyt lapsityötä jo aiemmin, ja nuorisotyötäkin Hattulassa. Työssään hän haluaisi korostaa juuri aiemmin mainittua yhteisöllisyyttä. – Täällä tehdään paljon asioita, ja perinteistä toimintaa lapsi- ja nuorisotyössä on runsaasti. Haluaisin tuoda sitä, että uudet ihmiset löytäisivät seurakunnan, vaikka täällä on jo nyt matalan kynnyksen toimintaa. Esimerkkinä Heino mainitsee nuorille tarkoitetut kokoontumisajat ja -paikat vaikkapa elokuvailtoja varten. – Kannatan sitä, että nuorilla on päihteille vaihtoehtoista toimintaa. En korosta sitä, vaan sitä, että tehdään yhdessä. Vastaavasti Heino tietää, että lapsiperheissä myös äidit ja isät tarvitsevat tukea. – Päiväkerhotoiminta voisi olla sellaista, mikä palvelisi väsyneitä vanhempia. Lapsen voisi tuoda kerhoon, ja mennä sen aikana käymään vaikka uimassa.