Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Koronavirus Näköislehti Live

Herkkukassi on minun digiloikkani

KOLUMNI Olen surullinen, kun menetämme hienon kyläkauppamme Kauvatsalla. Minä kiitän ystävällisyydestä ja kahdestakymmenestä kilosta. Läskeistä huolimatta jouduin tekemään elämäni digiloikan. – Minkä? Sanan olen kyllä kuullut, mutta en taida sitä tarkemmin selittää, sanoisi Nummisuutarin Eskokin. Paljon yhteiskunta ainakin asiasta puhuu. En olen aivan varma, täyttääkö minun tapaukseni digiloikan tunnusmerkistön, mutta sellaisesta puhun. Elokuusta alkaen tilaan ruokani K-Marketista Kokemäeltä. Sitä digiä asiassa on se, että tilaukset ja asiaan liittyvät kuviot hoidellaan tietokoneella. Homman pitäisi olla helppoa kuin se kuuluisa heinänteko, mutta omat mutkansa tuntuvat kaikista asioista löytyvän. Ei kannata rehvastella, että näitä myllyjä on käytetty jo vuosikymmeniä. Edessä taitaa olla se pää, jossa taidot rapistuvat eivätkä entiset kuviot enää auta. Ensimmäinen loikka on loikattu. Kuljetus Kauvatsan korsulle hoituu kotipalvelun myötävaikutuksella. Herkkukassi saapuu kerran viikossa kaikkia koronamääräyksiä noudattaen. Nyt on kiitoksen paikka kaikille asianosaisille – ei vähiten avuliaalle kauppiaalle Kokemäellä. Joku ”nörtti” voi vähätellä loikkaani, mutta minulle tämäkin tuottaa onnistumisen iloa. Samanlaisia onnistumisia olen nähnyt muutaman ikätoverinkin kohdalla. Tietokone ei tavallisella käsittelyllä mene rikki. Yleensä se korjaa virheensä, kun käynnistää koneen uudelleen. Haluan tällä esimerkillä osoittaa, miten arkipäiväisissä asioissa se hallituksen alati hopottama digiloikka voi tulla eteemme. Melko pitkälle suomalaiset on jo taivuteltu esivallan tahtiin loikkimaan. Ainoastaan 15 prosenttia kansasta ei lainkaan käytä verkkomaailman mahdollisuuksia. Täysin outona en sitä pidä. Nykyisten laitteiden näytöt ovat ahtaita. Erityisesti laitteiden näppäimistöt ovat ”metsäkansan” ihmiselle aivan liian pieniä. Kirjoittaja on eläkkeellä oleva toimittaja.