Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti

Hartauskirjoitus: Kiitos sulle kukkasista, kiitos myöskin ohdakkeista

Rippileireillä olemme usein päättäneet päivän pieneen iltarukoukseen: ”Hyvää yötä, Jeesus myötä. Kiitos tästä päivästä, se oli kiva”. Kerran jäimme keskustelemaan, että mitäs sitten, jos päivä ei ollutkaan kiva. Onko tuo rukous silloin turhaa ja teennäistä? Onko väärin opettaa rippikoululaisia sanomaan, että päivä oli kiva, vaikkei niin välttämättä ollutkaan? Saatikka vielä kiittämään siitä? ”Kiitos” on ensimmäisiä kultaisen käytöksen sanoja, joita ihmiselle opetetaan jo päiväkodin hiekkalaatikolla. Koirakoulumaisesti toisto toistolta vanhempi tai opettaja kysyy lapselta: ”Kuinkas sanotaan?” kunnes oikea vastaus tulee automaattisesti ilman aikuisen auktoriteetin kehotusta. Näin kiitoksesta tulee luonnollinen osa kieltämme ja kanssakäymistämme kaupan kassalla, ravintolassa tai toisen ihmisen apuun vastatessa. Jumalalle sana ”kiitos” ei tunnukaan tulevan yhtä helposti. Ainakin näin on ensi sunnuntain evankeliumitekstissä, jossa Jeesuksen parantamasta kymmenestä spitaalisesta vain yksi palaa kiittämään Jumalaa. Helppoa on kääntyä Jumalan puoleen hädän ja tarpeen hetkillä. Ja helppoa on niiden jälkeen vain jatkaa elämää samaan malliin kaasu pohjassa. Vaikeampaa on kiperän tilanteen jälkeen pysähtyä hetkeksi ja todeta: ”Vau, kiitos, että tästäkin selvittiin!”. Helppoa on nähdä esteet, uhat ja vaarat polun varrella. Vaikeampaa on sen sijaan pysähtyä, katsoa ympärilleen ja nähdä se kaikki, mikä on hyvää, kaunista ja valmista. Kiitoksen aihe ei aina löydy sieltä mistä ensimmäisenä katsoo. Mutta usein se löytyy lähempää kuin kuvitteletkaan. Maailman myrskyjen keskellä voi kiittää oman elämän selkeyttä ja rauhaa. Ja vastavuoroisesti oman mielen pimeyden läpi voi olla kiitollinen lehtien läpi pilkahtavasta valonsäteestä, pellolla tanssivasta usvasta tai naapurin lapsen heleästä naurusta. Mikä tahansa tähän hetkeesi tuokaan iloa, kiitä siitä Jumalaa. Ja kenties päiväsi näyttäytyykin hieman kivempana. Kirjoittaja on Harjavallan seurakunnan seurakuntapastori.