Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Koronavirus Näköislehti Live

Maija Mehiläinen vei Maria Saloa matkoille kumittakin

Kuka olet, mistä tulet ja mitä teet? Olen Maria Salo , kotoisin Nakkilasta ja 10 vuoden vierailu Ulvilassa ja Porissa ja taas vuodesta 2014 alkaen nakkilalaisena. Toimin Kustannusosakeyhtiö Sanomapajan toimitusjohtajana. Kenen kanssa asut? Avomieheni Jussin , 4-vuotiaan poikamme Leevin ja 13-vuotiaan Ossi-kissan kanssa. Mikä sinussa on parasta? Iloisuus ja toivottavasti joidenkin mielestä huumorintaju. Mistä sinua moititaan? Välillä olen liian periksiantamaton ja perfektionisti. Välillä menen vähän ”mää ite” ja ”ei tartte auttaa” -asenteella. Mitä sellaista osaat, jonka vain harva tietää? Osaan olla hiljaa ja puhumatta välillä vaikka moni ei sitä uskoisi, muutenkin kuin nukkuessani. Mitä teet vapaa-aikanasi? Miten rentoudut? Harrastan yhdistystoimintaa, olen mukana Nakkilan Napakoissa, Nakkilan Yrittäjissä, Nakkilan joulukatu ry:ssä ja Käsityömerta ry:ssä. Eli vapaa-aika on aika hektistä, mutta myös omalla tavallaan rentouttavaa. Oma tapa nollata on myös hypätä auton rattiin ja ajaa ristiin rastiin pitkin Satakuntaa ja nauttia vaihtuvista maisemista ja kuunnella musiikkia. Omalle pojalle on tarttunut sama into ajeluihin ja usein pojan kanssa päädytään vaikka hoitopäivän päätteeksi heittämään jonkinlainen lenkki ennen kotiin menoa. Pellolla näkyvä traktori tai hevonen ilahduttaa poikaa ja saa aikaan riemunkiljahduksia niin samalla omakin pää nollaa työasioista ja riemastuu itsekin kaikesta ympärillä olevasta ja lapsen riemusta. Mitä teit viimeksi ensimmäistä kertaa elämässäsi? Otin yhden asiakaslehden taiton omiin käsiini ja onnistuin siinä ihan hyvin. Mikä on varhaisin lapsuusmuistosi? Omistin muksuna Maija Mehiläinen -polkupyörän. Pyörä oli tärkeä ja muistan että vaikka olin saanut itselleni jo isommankin pyörän tykkäsin ajella eniten tuolla pyörällä. Pyörällä ajelin vaikka ei siinä loppuvaiheessa ollut enää etupyörässä kumiakaan pelkkä vanne vaan. Luovuin loppuen lopuksi pyörästä kun ajelin silloisen kotipihan mäkeä alas kumittomalla pyörällä ja hiekkatie nappasi vanteesta sen verran että kaaduin suoraan pihatien vieressä olevaan juhannusruusupensaaseen. Suurin asia mikä koki kolahduksen oli oma ego, Maija Mehiläinen pyörä kesti vielä tämänkin. Mikä on paras elämänohje, jonka olet saanut? On parempi olla hiljaa jos ei ole mitään hyvää sanottavaa. Näin opetti isomummuni. Totta kai asioista pitää sanoa ja epäkohtiin pitää puuttua ja mielipiteitä pitää olla, mutta omasta mielestäni ihmisistä on tullut julmempia ja varsinkin näin some aikana tuntuu että asiat eivät enää riitele vaan ihmiset. Toista ihmistä saa kommentoida todella loukkaavasti ja sitä pidetään jotenkin hyväksyttävänä. Veikkaanpa että moni joka kirjoittaa netissä painokelvotonta tekstiä ei pystyisi sanomaan samaa ihmiselle kasvotusten tai tuntisi itsensä vuorostaan todella loukatuksi jos saisi samanlaisia kommentteja itselleen. Mistä haaveilet? Ihan perusasioista, terveenä pysymisestä, siitä että töitä riittää tulevaisuudessakin korona-ajasta huolimatta. Tylsää mutta haaveilen siitä että arki pysyy vaan mahdollisimman tasaisena ja saa tehdä niitä asioita joista nauttii niin töissä kuin vapaa-ajalla. Mihin uskot? Yritän uskoa itseeni ja sekin on välillä koetuksella (naurua). Mikä saa sinut hyvälle tuulelle? Oman 4-vuotiaan kommentit, tekstiä tulee taukoamatta ja välillä niin hyviä sutkautuksia että pyrin niitä välillä kirjoittamaan oikein ylöskin että muistaa parhaimmat vielä eläkepäivinäkin. Jos voisit muuttaa yhden tekemäsi teon, mikä se olisi? Mitä sitä vanhoja miettimään tai muuttamaan, jokainen teko on ohjannut johonkin suuntaan ja tässä ollaan. Tästä sitten rakennetaan eteenpäin taas jotain suuntaa uusin teoin. Milloin kävit viimeksi kirkossa? Entä kirjastossa? Kirkossa kävin joulunaikaan pojan ja mummun kanssa kuuntelemassa Lasten kauneimmat joululaulut. Kirjastossa olen käynyt joskus helmikuussa, ennen korona-ajan alkua. Mikä sinusta piti tulla isona? Opettajan töistä haaveilin nuorempana. Millaisesta ruuasta pidät? Missä sitä syöt? Kuka sen tekee? Perinteinen kotiruoka on aina hyvää. Mutta totta kai kunnon pippuripihvikin maistuu kera veneperunoiden. Kokkaan meillä kotona aina ja onhan se aina kivaa vaihtelua kun pääsee ravintolaan syömään jonkun muun tekemää. Mikä kirja tai elokuva on painunut mieleesi pysyvästi? Miksi? Kyllä Sotilasromaani kirjana ja elokuvana Tuntematon sotilas . Edelleen itsenäisyyspäivän perinteeseen kuuluu itsellä katsoa Edvin Laineen Tuntematon sotilas . Oma isopappani oli sodassa lääkintämiehenä ja hän kertoi paljon tarinoita sodasta ja kokemastaan. Millaista musiikkia kuuntelet? Mikä on lempikappaleesi? Aivan laidasta laitaan, ei ole mitään tiettyä tyylilajia joka kolahtaisi erityisesti. Varmaan eniten tulee kuunneltua 1970- ja 80-luvun kappaleita, samoja mitä on kotona kuunneltu kun olen ollut lapsi. Samat kyseiset vinyylit löytyvät nykyisin omasta levyhyllystä. Kenet haluaisit tavata? Pääministeri Sanna Marinin . Poikkeuksellinen kevät takana ja mielestäni hoitanut tehtävänsä mallikkaasti todella isosta paineesta huolimatta. Vaikka satanut kritiikkiä niin moni voisi miettiä että miten menisi niin kuin itseltä. Olisi mielenkiintoista tietää mitä Sanna Marin miettii ei pääministerinä vai vaan ihan normaalina kadun tallaajana, äitinä ja naisena. Käytätkö sosiaalista mediaa? Miten? Facebook ja Instagram. Facebook enemmän käytössä. Kanava pitää yhteyttä ystäviin tarinoiden ja kuvien avulla. Samalla pidän yllä monen yhdistyksen somekanavia. Milloin viimeksi itkit? Siihen ei paljon tarvita että tulee itku, olen aika herkkä luoteinen vaikka ei aina uskoisi. Usein silmäkulma kostuu erilaisista elämäntarinoista ja ihmiskohtaloista. Nykyään oma poika saa välillä äidin silmiin roskia ja silmät kostumaan. Kaupassa juokseva lapsi, joka yhtäkkiä pysähtyy kesken oman toohoamisensa ja huutaa toisessa päässä, pitkää kaupan käytävää, että äiti mää rakastan sua olet maailman rakkain ja tärkein. Siinä naurun lomassa saattaa herkästikin silmänurkka kostua. Oletko säästäväinen? Mihin tuhlaat? Yritän olla, mutta vieläkin voisi petrata siinä. Koitan joka kuukausi laittaa säästöön eläkkeisiin ja omalle lapselle. Tuhlaan liikaa pojan leluihin, äiti on liian helppo ylipuhua ostamaan taas yksi pikkuauto, en viitsi edes laskea lelujen määrää tai niihin käytettyjä euroja. Millainen maailma on 50 vuoden kuluttua? Hyvin erilainen kuin tänään, teknologia on kehittynyt aimo harppauksin niin hyvässä kuin pahassa. Korona saattaa olla vain esimakua tulevasta, mutta ehkä 50 vuoden päästä osaamme myös ennakoida paremmin ja resurssit tällaisen tilanteen estämiseen on paremmat. Toivottavasti olen itse vielä katsomassa maailmaa 50 vuoden päästä. Toivon ainakin että maalaisjärki ja toisten ihmisten arvostus on uusi trendi tai kuten korona-aikana lanseerattu termi ”uusi normaali”. Mitä urheiluseuraa kannatat? Porin Ässät ja Nakkilan Nasta. Minne muuttaisit, jos kotikuntasi olisi pakko jättää taakse? Tampereelle, mutta aina pitää muistaa se että vaikka lähtisit Nakkilasta, Nakkila ei lähde sinusta.