Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Koronavirus Näköislehti Live

Matkalla Kullaalta Kokemäelle huhtikuussa 1918 – ”Kynsikankaalla on joku ryöstösakki, jonka on aikomus tänään ryöstää kaikki hevoset”

LUKIJALTA Huhtikuun puolessa välin 1918 elettiin Satakunnassa dramaattisia aikoja. Punakaartilaiset alkoivat 10. päivänä huhtikuuta ja sen jälkeisinä päivinä vetäytyä Porista ja sen lähikunnista. Matkaan lähti myös kaartilaisten perheenjäseniä ja muita läheisiä samoin kuin pakko-otettuja miehiä ja poikia, joiden tehtävänä oli muun muassa hevoskuormien kuljettaminen Kullaalle vetäytymissuunnitelmasta saatiin tieto 11. päivänä huhtikuuta ja matkaan oli lähteminen viimeistään 13. päivänä huhtikuuta, jolloin valkoisten joukot saapuivat paikkakunnalle. Matkaan lähti noina päivinä Kullaalta Jarmo Mäki-Mikolan kirjassa Kullaalaisten sisällissota (2018) esittämän arvion mukaan noin 500 henkilöä, joista pääosa oli Kullaalta, osa ehkä Laviasta tai Noormarkusta. Ennen lähtöä tehtiin Kullaalla paljon takavarikkoja. Näistä kerrottiin myöhemmin Satakunnan Kansan 27. huhtikuuta 1918 ilmestyneessä numerossa. ”Parina viime vuorokautena ehtivät he rosvota lukuisia hevosia, heiniä, paljon viljaa, vaatteita, kaikenlaista tavaraa, polkupyörät, ajoneuvoja, rahaa y.m., veivätpähän kunnan elintarvelautakunnankin rahat. --- Monista pikkumökeissäkin kävivät ottamassa rahaa, vaatteita ja mitä vain heille kelpasi. Kaikkea ei jaksa luetellakaan. Surkeata todella, että oli sydäntä nälkää kärsiviltä viattomilta ihmisiltä viimeisetkin elintarpeet ryöstää.” Kysymys oli peräytyvälle sotajoukolle monesti tyypillisestä hävitetyn/poltetun maan taktiikasta, jossa sodan ja vallankumouksen nopeaan käänteeseen turhautuneet punaiset eivät halunneet jättää vastapuolelle mitään arvokasta. Länsirintaman kaarteille oli tästä annettu nimenomaiset ohjeet, joissa todettiin muun muassa seuraavaa. ”Jokaisen kaartin esikunta on velvollinen, kun lähtevät pois paikkakunnalta, hävittämään kaikki asiapaperit. Kaikki ampuma-aseet ja niihin liittyvät tarpeet on joukkojen otettava mukaansa. Riittävä määrä hevosia on mobilisoitava elintarpeiden ja muiden välttämättömien tavaroiden kuljettamista varten, sekä ruokaa riittävästi, vähintään kahdeksi viikoksi. Kaikenlaisia elintarpeita on saatava mukaan niin paljon kuin mahdollista. Rautatiesillat ja maantiesillat on räjäytettävä rikki. puhelinkoneet, puhelinsentraalit ovat otettavat mukaan tai hävitettävät. Vihollisten toimintaa on kaikella tavalla koetettava tehdä niin vaikeaksi kuin mahdollista. Mukaan ovat otettavat automobiilit, polkupyörät, tärkeimmät asiakirjat ja kassat. Kaikenlainen tavara, josta viholliselle saattaa olla hyötyä, on ehdottomasti hävitettävä.” Kullaalta kaartilaisten ja pakolaisten matka suuntautui ensi vaiheessa Häyhtiönmaan ja Korkeaojanmaan kautta Kokemäelle. Mitä noissa kylissä tapahtui noina päivinä? Oliko todettavissa niissäkin ryöstöjä? Näihin kysymyksiin antavat vastauksia paikallisten talojen ja torppien myöhemmin vuonna 1918 antamat vahinkoilmoitukset. Mainituissa ilmoituksissa ei ole tosin eritelty, milloin ryöstöt ja takavarikot olivat tapahtuneet, minkä vuoksi on mahdollista, että osa elintarvikkeista on voitu takavarikoida jo helmi-maaliskuussa tapahtuneiden elintarvetarkastusten yhteydessä. Sen sijaan hevosten, rattaiden ynnä muiden anastukset on mitä ilmeisimmin tehty huhtikuisen pakomatkan yhteydessä. Kullaan komendantiksi määrätty Eino Kivekäs kertoi asiasta myöhemmin 16. huhtikuuta 1918 päivätyssä raportissa, että ”Kynsikankaalla on joku ryöstösakki, jonka on aikomus tänään ryöstää kaikki hevoset. Niin kertovat pakolaiset”. Niin Häyhtiön- kuin Korkeaojanmaassa kaartilaiset ryöstivät tien varrella olleista taloista ja torpista useampia hevosia. Nätkinmäestä vietiin kaksi hevosta sekä Matalaojalta, Elorannalta ja Halkeinkiveltä kultakin yksi hevonen. Nätkinmäestä anastettua toista hevosta Vieno Palonen joutui Uuno Palosen kertoman mukaan pakko-otettuna ajamaan Lauttakylään saakka. Hevonen jäi sille tielleen, kun Vieno sen sijaan saattoi palata metsiä myöten kotiin. Monista taloista vietiin tuolloin myös rattaita, kranoja, suitsia ja heiniä. Hevosten lisäksi Nätkinmäestä anastettiin työrattaat, kranat, kahdet suitset ja 50 kiloa heiniä. Matalaojalta ja Elorannalta vietiin hevosen lisäksi työrattaat. Emil Eloranta sai myöhemmin rattaansa takaisin, minkä vuoksi hänen vahinkoilmoituksessaan on mainittu menetyksinä näiltä osin vain rattaiden korjaus ja hävinneet suitset. Frans Alahäyhtiöltä , jonka kolme poikaa oli sodassa punaisten puolella, vietiin kranat, suitset ja kriimu. Kalle Ylihäyhtiön menetyksenä olivat kahdet kranat, yhdet suitset, rekipeitto ja 300 kiloa heiniä. Vihtori Korkeaojan tappioksi jäi anastetut 60 kiloa heiniä. Viimeksi mainituilla henkilöillä oli mitä ilmeisimmin ollut myös hevonen tai hevosia, mutta he olivat kaiketi ehtineet siirtää ne syrjemmälle metsiin kaartilaisten tullessa. Vahinkoilmoitusten mukaan muutakin omaisuutta, erityisesti elintarpeita, anastettiin seudun taloista ja torpista. Ville Salonojan kaupan tavaravarastoa verotettiin seuraavien omaisuuserien anastuksella: 150 laatikollista paperosseja, hehto perunoita, 22 kivivatia, yhdeksän paria sukkia, 7,5 metriä punaista silkkinauhaa, 72 litraa maitoa, 85 kiloa suolaa, yksi säkki, rautainen riimunvarsi ja kolme litraa paloöljyä. Nätkinmäestä ryöstettiin erityisesti elintarpeita, kuten 85 kiloa rukiita, 105 litraa maitoa, 15 kiloa leipää ja kaksi kiloa voita, ja näiden lisäksi yksi selkäreppu. Myös Ylikorkeaojalta, jonka Kalle-isäntä kuoli runsas viikko myöhemmin 23. päivänä huhtikuuta ankaran taudin murtamana, anastettiin ensisijaisesti elintarvikkeita, kuten 30 kiloa leipää, 10 kiloa palvattua naudanlihaa, 10 kappaletta juustoja, 15 litraa maitoa ja kaksi kiloa voita. Tämän lisäksi Ylikorkeaojalta anastettiin 11 kiloa päällisnahkaa ja kaksi kiloa pohjanahkaa. Vihtori Korkeaojan vahinkoilmoituksessa on puolestaan mainittu 30 litraa maitoa, 10 kiloa leipiä ja saappaat. Kalle Ylihäyhtiöltä vietiin vahinkoilmoituksen mukaan 60 kiloa leipää. Kalle Koivisto kirjasi menetyksiinsä yhden mullinnahan, yhden lehmännahan ja kolme vasikannahkaa. Korkeaojan koulun päiväkirjan mukaan useampi lapsi oli poissa koulusta 12.–13. huhtikuuta ja koulunkäynti oli kokonaan keskeytyneenä 15.–21. huhtikuuta. Ensiksi mainittuina päivinä Kullaan kaartilaiset kulkivat Häyhtiönmaan ja Korkeaojanmaan kautta kohti Kokemäkeä. Koulun opettaja Toivo Lahti kirjasi myöhemmin vahinkoilmoitukseensa menetyksinä yhden polkupyörän, huopahatun ja kahdeksan paitaa. Koulun telefoonista oli anastettu myös patterit ja johtolankaa. Telefooneja oli kylässä koulun lisäksi vain muutama, joista Salonpään telefoonia oli ilmoituksen mukaan vaurioitettu. Linnainmaan puhelimesta ei ole enempää tietoa. Myös aseita takavarikoitiin, ei ehkä pakomatkalla, vaan aikaisemmin talvella osana punakaartien ase-etsintöjä. Niinpä Pitkäjärven eteläpuolella Artturi Heinimaalta oli takavarikoitu haulikko. Haulikko vietiin myös Vihtori Korkeaojalta ja revolveri Kalle Ylihäyhtiöltä. Kaikki edellä mainitut talot ja torpat sijaitsivat Kullaalta Kokemäelle johtaneen tien välittömässä tuntumassa, mikä teki ryöstöt helpoiksi. Vahinkoilmoituksia ei sen sijaan ole hieman etäämpänä olleista torpista ja taloista, kuten Linnainmaasta tai Santaojantien, Salonojantien tai Madekalliontien varrella olleista torpista. Myös Oskari ja Sandra Palosen mökki oli sen verran etäällä, että kaartilaiset eivät käyneet siellä. Oskarin ja Sandran poika Uuno Palonen kertoi myöhemmin muistelmissaan asiasta näin. ”Punakapinan aikoihin olin kuusivuotias. Meiltä oli lähimmälle taistelupaikalle Noormarkkuun kolmekymmentä kilometriä. Kun siellä räjähti suuri ammusvarasto, niin ikkunat tärisivät kotimökissä asti ja huone vapisi. Äiti ei uskaltanut käydä nukkumaan, vaan istui keinutuoliin ja luki postillaa. Isä arveli, että pitää ehkä lähteä metsään pakoon siksi ajaksi, kun punaisten joukot kulkevat ohi tietä myöten Huittisiin. Kun maantielle oli kuitenkin kilometrin verran matkaa, niin isä päätti, että pysytään mökissä.” Rahallisesti suurimmat menetykset koskivat hevosia, joiden arvo oli hevoselta 2 000–4 000 silloista markkaa. Suurimmat tappiot koituivat täten Nätkinmäelle, 7 736 markkaa, Matalaojalle, 4 260 markkaa, ja Elorannalle, 2 105 markkaa. Muiden arvioidut tappiot jäivät alle 1 000 markan. Eräillä paikkakunnilla kaartilaiset polttivat myös taloja. Häyhtiönmaassa ja Korkeaojanmaassa ei näin tapahtunut. Surmatekoja ei tapahtunut eikä myöskään pahoinpitelyistä ole mainintoja. Useampi paikallinen torppari tai pientilallinen oli ennen kaartilaisten tuloa ehtinyt siirtyä myös syrjemmälle, joillakin mukanaan myös hevosensa ja viljasäkkejäkin. Harjavallan ja Kullaan rajamailla olleen Nordlingin torpan miehet piileskelivät Eino Kangas-Kalisen kertoman mukaan torpan lähimetsissä. ”Nordlingin enoilla ei ollut halua liittyä punakaartiin. Punaisia pelkäsivät ja olivat vähän poissa kotoa. Ei kaukana, niin, että näkivät navetan takaikkunan, johon täti laittoi määrätyssä tilanteessa valkoisen pyyheliinan tai otti sen pois. Tämän merkkikielen ansiosta he voivat käydä kotonakin esimerkiksi syömässä.” Eino Kangas-Kalinen on kertonut myös, että Kynsikankaalla ”isä, Ville-setä ja lähinaapureita joutui kummankin puolen pakkoajoon” ja että ”isäkin komennettiin viemään Urjalan asemalle Porin puolen punaisten perheitä”. Einon omilla rahoilla hankkima Roosevelt-merkkinen polkupyöräkin otettiin rattaille ja sille tielle pyörä sitten jäi. Kolonnan kulku Häyhtiönmaan ja Korkeaojanmaan kautta kautta kesti kertoman mukaan useampia päiviä, sillä kolonna käsitti satoja ihmistä hevosineen, rattaineen, rekineen ja kuormineen, ja muutoinkin heikkokuntoiset kärritiet olivat huhtikuun puolessa välin kelirikon takia tavanomaista huonommassa kunnossa. Kirjoittaja on Harjavallasta .