Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Koronavirus Näköislehti Live

Ari Uotila innostuu joskus suunnittelemaan erilaisia suunnistustapahtumia ihan liikaa ja liian tosissaan: ”Olen lajiniilo pahimmasta päästä”

Kuka olet, mistä tulet ja mitä teet? Kaikkien mahdollisten suunnistuslajien wannabe-harrastaja ja lajiniilo pahimmasta päästä sekä KK-V suunnistuksen puheenjohtaja. Kokemäelle olen muuttanut Jyväskylän seudulta 26 vuotta sitten. Ajatuksissa oli muuttaa tilapäisesti pariksi vuodeksi, mutta hieman on oleilu täällä venynyt. Kenen kanssa asut? Asumme vaimon kanssa kahdestaan vanhalla rintamamiestilalla peltojen keskellä. Lapset ovat jo muuttaneet omilleen. Kaksi kissaa onneksi vielä kaipaa kotona huolenpitoa ja erityishuomiota. Mikä sinussa on parasta? Into järjestää monenlaisia kisoja ja tapahtumia. Tarve tehdä järjestelyt tosissaan ja mahdollisimman hyvin. Mistä sinua moititaan? Innosta järjestää milloin mitäkin kisaa tai tapahtumaa. Ja erityisesti tarpeesta tehdä asioita liikaa itse ja aivan liian tosissaan. Mitä sellaista osaat, jonka vain harva tietää? Harva taitaa tietää, että olen enduromoottoripyörän takarenkaan vaihtamiskilpailun seuranmestari noin 40 vuoden takaa. Mitä teet vapaa-aikanasi? Miten rentoudut? Vapaa-aika menee pääosin suunnistuskarttojen kanssa ja normaalioloissa tarkkuussuunnistuskilpailuja kiertäessä Suomessa ja Euroopassa. Kotona ehdoton rentoutumispaikkani on pihapiirin entinen navettarakennus, jossa on mahdollisuus nikkaroida tai vain olla jouten löhönurkkauksessa. Mitä teit viimeksi ensimmäistä kertaa elämässäsi? Olin pari päivää sitten ensimmäistä kertaa vaimon kanssa keräämässä mustikoita. Aiemmin on riittänyt, että olen antanut vinkkejä suunnistus- ja kartantekolenkeillä havaituista hyvistä mustikkapaikoista. Mikä on varhaisin lapsuusmuistosi? Matka tädin perheen luokse Kanadaan 1969. Olin silloin hieman yli kolmevuotias. Erityisesti muistan käyntimme vesiputouksen reunajyrkänteellä, jossa pelkäsin tosissani jonkun meistä putoavan kallionkielekkeeltä alas rotkoon. Mikä on paras elämänohje, jonka olet saanut? Omantienkulkijan luonne huonontaa kuuloa ja ohjeiden omaksumiskykyä, joten taidan olla onnettoman huono kuuntelemaan muiden ohjeita yleensä ja elämänohjeita erityisesti. Mistä haaveilet? Ohuena haaveena on mieleeni hiipinyt ajatus ajasta, jolloin malttaisin olla kotona rauhassa vaimon kanssa kahdestaan ilman, että olisi pakottava tarve matkustaa milloin minnekin tai puuhata jotain. Korona-aikaan tätä jo hieman olemme päässeet kokemaan, mutta onneksi omatoimisuunnistusten järjestelyt antoivat hyvän syyn siirtää tätä haavetta ainakin osittain tuonnemmaksi. Mihin uskot? Oikeudenmukaiseen, tasa-arvoiseen, pohjoismaiseen hyvinvointiyhteiskuntaan. Muutama vuosi sitten pääsin hieman pidemmälle reppureissumatkalle. Matkan aikana usko suomalaiseen yhteiskuntajärjestelmään vahvistui huomattavasti. Välillä on tosiaan hyvä matkustaa kauas, jotta näkee lähelle. Mikä saa sinut hyvälle tuulelle? Oman perheen yhteisten hetkien lisäksi kaikenlaiset uudet haasteet ja niissä edes auttavasti onnistuminen. Ja aivan erityinen ilo on nähdä pienten suunnistuskoululaisten aito oivaltamisen riemu sekä ennakkoluuloton into ja pursuava energia. Jos voisit muuttaa yhden tekemäsi teon, mikä se olisi? Paljon ajattelematonta on vuosien varrella tullut sanottua ja tehtyä. Tuskin menneiden murehtiminen kuitenkaan hyödyttäisi ketään tai mitään. Paras jättää menneet murheet menneisyyteen, jottei tule vahingossa avattua Pandoran lipasta. Milloin kävit viimeksi kirkossa? Entä kirjastossa? Viime vuonna saimme olla mukana häissä Kokemäen kirkossa, ja olin myös lauluyhtye Rajattoman loistavassa kirkkokonsertissa. Kirjaston entisenä aktiivikuluttajana huomaan siirtyneeni tiedonhaussa digiaikaan ja kirjoista appien takaa saataviin äänikirjoihin, joten kirjastossa käynnistä on jo tovi aikaa. Mikä sinusta piti tulla isona? Ala-asteikäisenä haaveenani oli tulla arkkitehdiksi. Ruutuvihkoihin oli hienoa suunnitella unelmatalon pohjaratkaisuja. Millaisesta ruuasta pidät? Missä sitä syöt? Kuka sen tekee? Syön ihan mitä vain, aivan liian paljon ja missä milloinkin. Ruokapöydässä kuvittelen olevani 20-vuotias urheilijanuorukainen, jonka elämän edellytys on syödä aina ja paljon. Minun pitäisi varmasti haaveilla kohtuullisen syönnin taidosta ja pienemmästä vyötärönympäryksestä. Herkutteluhetkien suosikkikohteita ovat kaikki etniset ravintolat. Mikä kirja tai elokuva on painunut mieleesi pysyvästi? Miksi? Jussi Valtosen Finlandia-palkittu kirja He eivät tiedä mitä tekevät on yksi mieleen painuneista teoksista. Kirjassa on oivallisesti kerrottu siitä, kuinka oikeat ja hyvät teot voivat aiheuttaa pahojakin ristiriitoja. Millaista musiikkia kuuntelet? Mikä on lempikappaleesi? Piharakennuksen löhönurkkauksen musavehkeissä soi pääasiassa suomalainen pop ja rock. Omat valintani lipsahtelevat helposti jo 1980-luvulla esiintyneisiin artisteihin. Vaimo onneksi huolehtii nykyartistien esillepääsystä. Kenet haluaisit tavata? Olisin halunnut tavata isäni vanhemmat, jotka ovat kuolleet jo ennen syntymääni. Käytätkö sosiaalista mediaa? Miten? Kyllä seurailen ja autettavan välttävästi myös käytän. Omat julkaisuni ovat lähinnä suunnistustapahtumien infoja tai tapahtumien jälkihehkutuksia. Milloin viimeksi itkit? Isän hautajaisissa vuosi sitten. Oletko säästäväinen? Mihin tuhlaat? Omasta mielestäni olen loistavan harkitseva, ekologinen ja vanhaa arvostava fiksu kuluttaja. Vaimo osaa tämänkin suomentaa sanoiksi "jokseenkin nuuka", ja hän lienee tässäkin asiassa aivan oikeassa. Kisareissuihin kyllä muutama euro joskus kuluu – olisiko se tuota tuhlailua? Millainen maailma on 50 vuoden kuluttua? Maailma lienee hieman lämpimämpi, muutaman uuden luonnonmullistuksen kokenut ja asteroidien osumat välttänyt. Osa kansakunnista on kehittynyt, mutta osa taantuu ja eristäytyy. Kokonaisuudessaan asiat ovat 50 vuoden kuluttua hieman nykyistä paremmin, mutta eri maissa asiat menevät eri suuntiin. Ihmiskunta sopeutuu ja muuttuu, mutta muutokset ovat hitaita. Mitä urheiluseuraa kannatat? Kokemäen Kova-Väkeä tietysti. Urheiluseurojen sijaan yksilöurheilijoiden suoritusten ja urien seuraaminen on mielenkiintoista. Minne muuttaisit, jos kotikuntasi olisi pakko jättää taakse? Eipä taida enää olla tarvetta muuttaa, mutta ehkäpä Jyväskylän seudun lapsuusmaisemat olisivat ensimmäisenä mielessäni.