Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Koronavirus Näköislehti Live

Järjestöaktiivin toive: ”Ikäihmisten yksinäisyyttä pitää torjua yhdessä”

Lapset ja ikäihmiset, toisesta huolehtiminen. Niissä kiteytyy nakkilalaisen Marja-Riitta Kuritun elämänura, joka jatkuu myös eläkkeellä aktiivisena järjestötoiminnassa. Jo ennen koronaa maan vanhustenhuolto ja hoivakotikriisit ovat nousseet valtakunnallisiksi puheenaiheiksi. Pitkän uran Nakkilan palvelukeskus Hyppingissä tehnyt ja sieltä osastonhoitajana kymmenisen vuotta sitten eläkkeelle jääneellä Kuritulla on varmasti asiaan painavaa näkemystä. Sote-uudistus tai vastuunjako kuntien, valtion tai yksityisten palvelunharjoittajien välillä ei ole Kuritun mielestä se päällimmäinen ongelma. – Suurin huoli minulla on ikäihmisten yksinäisyydestä. Ainahan sitä odottaa, että asiat edetessään kehittyisivät parempaan suuntaan. En ole ihan varma, ovatko nyt asiat menneet niin. Nyt täytyy tarkentaa, mitä Kurittu tarkoittaa. Hetken pohdinnan jälkeen Kurittu vastaa harkiten. Hän kiittelee valtaosin maan perusterveydenhuoltoa ja palveluita, joita yhteiskunta tarjoaa. Hän pitää niitä hyvinä, silloin kun niitä saa. – Eniten minua huolettavat ne hiljaiset, kenen hätää ei huomata. En ole varma suuruuden ekonomian toimivuudesta sote-asioissa. Nakkilan kaltaisissa pienissä kunnissa on helpompi toimia, kun ihmiset tuntevat toisensa. Mitä suuremmaksi joukko kasvaa, sitä helpompi on jäädä syrjään. Tiivistäen ikäihmisten suurin huoli on hienolla termillä kohtaamisongelma. Laadukkaita palveluita tuotetaan, mutta tavoittavatko ne tarvitsijansa? Sitten kun vielä lisätään siihen se yksinäisyyden kokemus, ollaan syvällä inhimillisyyden perustarpeissa. – Kotihoito ja kotiin tuotavat palvelut ovat hyviä, mutta eivät ne riitä. Kun ihminen joutuu odottamaan yksin kotona, koska ruoka tulee tai joku vaihtaisi vaipat, ne ovat pitkiä tunteja. Ihmisellä pitäisi olla muitakin yhteyksiä toiseen ihmiseen. Elämän mittainen matka Nakkilan Kuritunmäkeen polveili Marja-Riitta Kuritulla varsin perinteiseen tapaan. Raumalla syntynyt tyttö vietti lapsuutensa Meri-Porissa ja sittemmin Helsingissä, jossa hän opiskeli ammatin ja valmistui sairaanhoitajaksi 1969. Opintojensa aikaan Kurittu tutustui tulevaan mieheensä, jonka kanssa he esikoispojan synnyttyä muuttivat Poriin. Jo tuolloin oli selvää, että kasvava perhe muuttaa Nakkilaan, miehen synnyinseudulle. Talo valmistui ja perhe muutti sinne 1975. Marja-Riitta jäi hoitamaan kotiin poikaansa. Tytär syntyi joitakin vuosia myöhemmin, mutta lapsia perheessä riitti heidän lisäkseenkin. – Otin lapsia hoitoon yksityisenä perhepäivähoitajana. Omieni lisäksi minulla oli neljä lasta hoidossa kerrallaan, Kurittu muistelee lämmöllä kotivuosiaan. Lasten kasvettua kouluikään Kurittu sai paikan silloisesta vanhainkoti Hyppingistä sairaanhoitajana. Hän kasvoi työssään esimieheksi ja oli pitkään Hyppingin osastonhoitajana, lopputyöuransa. Nuo vuodet opettivat ikäihmisten tarpeiden muutoksen. – Meille alkoi tulla yhä iäkkäämpiä asukkaita ja samalla myös vaativampia hoidettavia. Se oli selvä jatkumo, kun ikäihmisten määrä kasvoi nopeasti suurten ikäpolvien myötä ja ihmiset elävät aiempaa pidempään. Kurittu ei halua ottaa syvemmin kantaa, mihin suuntaan vanhustenhuoltoa tulisi kehittää, hän jättää sen ammattilaisille. Selvää on toki se, että sote-uudistukselle on tarve ja kiire. Jo työuransa aikana Marja-Riitta Kurittu ajautui aktiivisesti järjestötoimintaan. Hänelle ihmisten kanssa yhdessä tekeminen on luonteva harrastus. – Ei se tunnu työltä, se on minulle sellainen harrastus ja elämäntapa, joka antaa myös voimia. Asioihin tarttuvana Kurittu otettiin nopeasti SPR:n Nakkilan osaston johtokuntaan. Puheenjohtajana hän veti yhdistystä kymmenkunta vuotta. Eläkeikään tultuaan Kurittu liittyi Nakkilan kansallisiin senioreihin. Sielläkin hän pääsi nopeasti vastuutehtäviin ja hallitukseen. Varapuheenjohtajana hän ehti perehtyä eläkeläisjärjestön toimintaan puheenjohtaja Keijo Mäkilän puheenjohtajakaudella. Mäkilän jätettyä pestin joitakin vuosia sitten Kurittu tarttui puheenjohtajan tehtäviin. Pesti on ollut mieluisa. – Yhdistys on aktiivinen. Teemme paljon matkoja kotimaassa ja ulkomailla, lyhempiä ja pidempiä. Korona katkaisi Nakkilassa tapaamiset, ne ovat olleet tärkeitä. Onneksi nyt syksyllä pystyimme järjestämään tapaamiset laavulla ja museolla. Tapaamisiin tuli yli 50 henkeä paikalle. Joulujuhlassa on käynyt perinteisesti toistasataa jäsentä vähän yli 200:sta. – Jokaisella pitäisi olla joku yhteisö, johon tuntee kuuluvansa. Se voi olla järjestö, harrastuspiiri tai vaikka seurakunta. Siksi kolmannen sektorin työ on äärettömän tärkeää, Kurittu sanoo. Kuritulle yhdessä tekeminen on selvästi tärkeämpää kuin se, mitä yhdistys edustaa. Eri yhteisöjä hän kannustaa yhteistyöhön, joten hän oli luonteva valinta Nakkilan vanhusneuvoston puheenjohtajaksi. Nakkilassa toimii neljä eri eläkeläisjärjestöä. – Ainakaan meidän yhdistyksemme tilaisuuksissa tehdä politiikkaa, vaikka niiden perustamisen taustalla sellaiset juuret löytyvät. Järjestöjä on useita, jotta jokainen löytää itselleen mieluisaa seuraa. Esimerkkinä Kurittu kertoo, kuinka ennen eduskuntavaaleja yhdistyksensä ei ottanut ehdokkaita esittäytymään tilaisuuksiinsa. – Sanoin, että tulkaa vaalien jälkeen kertomaan vaikuttamistyöstä. Marja-Riitta Kurittu on selvästi tekijä, eikä poliitikko. Hän ei esimerkiksi ole ollut koskaan ehdolla poliittisiin luottamustoimiin. Edeltäjänsä Keijo Mäkilä on Nakkilan valtuustossa Kokoomuksen ryhmäpuheenjohtaja ja valtuuston ensimmäinen varapuheenjohtaja. Järjestötoiminta on ollut Marja-Riitta Kuritulle myös tärkein harrastus, muulle ei ole jäänyt liiemmin aikaa. Puolisonsa kanssa hän viettää mielellään aikaa Kristiinankaupungin mökillään. Lasten ja heidän lastensa elämän seuraaminen on erittäin tärkeää. Äänikirjojen kuuntelu ja matkustelu ovat Kuritulle mieluisa harrastus. – Mieleenpainuvin matkani oli ehkä käynti Keniassa. Tyttäremme oli silloin siellä kehitysapuprojektissa, mikä antoi oman fiiliksensä sille reissulle. Kävimme myös Ugandan puolella samalla matkalla. Afrikkaan Kurittu palaisi mielellään uudelleenkin. Nyt vain ei tiedä, miten tulevaisuudessa matkustamisen käy. – Koronan jälkeinen uusi normaali on varmasti erilainen kuin nyt tiedämme. En osaa siitä kuitenkaan murhetta ottaa, mennään päivä kerrallaan. "Ainakaan meidän yhdistyksemme tilaisuuksissa tehdä politiikkaa.” Marja-Riitta Kurittu