Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Koronavirus Näköislehti Live

Puheenvuoro: Mietteitä Atlantin äärellä – Routako on meidän köyhyytemme perimmäinen syy?

Tähän aikaan vuodesta moni kaipaa johonkin lämpimään, ehkä meren rannalle. Tuollainen kaukokaipuu iski minuunkin pari viikkoa sitten, päätin lähteä Färsaarille. Toden totta, pohjoisella Atlantilla sijaitsevilla saarilla riittää merta ja lämpöä. Oli missä päin saaria tahansa, ei meren rantaan ole montaa kilometriä. Räntääkin saarilla sataa, mutta kertaakaan en joutunut skrapaamaan vuokra-auton ikkunaa. Ei mennyt lämpötila pakkasen puolelle. Saarten hyväkuntoisia teitä ajellessa mietin tieolosuhteita siellä ja kotona. Halusin käydä vähän syrjemmässäkin ja päädyin Múlan tai Múlin kylään. Nimen kirjoitusasu vaihtelee vähän kartasta riippuen. Kylä sijaitsee Borðoyn saaren pohjoispäässä, Färsaarten pohjoisosassa. Kylä sai aikanaan tieyhteyden yhtenä viimeisistä. Múlaan johtava kuutisen kilometriä pitkä tie oli hiljainen ja parilta loppukilometriltä päällystämätön. No, se on ymmärrettävää, koska kylä on ollut asumaton vuodesta 1992. Koko tien varressa ei siis asunut ketään, eikä yhtään autoa tullut vastaan. Muutama talo kylässä on – ja tietysti myös katuvalot. Färsaarten teihin on käytetty paljon rahaa, pienimmilläkään teillä ei tuntunut olevan kuoppia. Oma lukunsa ovat tunnelit, joita on rakennettu vuorten läpi ja paikoin meren ali saarelta toiselle. Vanhimmat tunnelit 1960-luvulta ovat yksikaistaisia ja valaisemattomia. Vastaantulevia väistellään levennyksille, joita on tunneleissa säännöllisin välein. Vanhat tunnelit ovat pituudeltaan puolestatoista kilometristä pariin ja puoleen kilometriin. 2000-luvulla rakennetut 5–6 kilometriä pitkät merenalaiset tunnelit ovat maksullisia. Niissä riittää valoa ja leveyttä. Rakenteilla on kaksi noin 11 kilometriä pitkää tunnelia, jotka edelleen helpottavat liikennettä saarten välillä. Lisäksi suunnitteilla on 26 kilometriä pitkä tunneli, joka yhdistäisi kaksi isompaa eteläistä saarta yhteen pääsaarista. Suunnitellun tunneliyhteyden päässä olevilla saarilla asuu noin 6 000 asukasta. Färsaarilla on asukkaita neljännes siitä, mitä Satakunnassa. Pinta-alaltaan saaret ovat kuudesosa maakunnastamme. Aika hyvin färingit pystyvät ainakin tieolonsa hoitamaan. Joukkoliikenteeseenkin on panostettu, sitä hoidetaan saarten välillä helikoptereilla. Nykyään Färsaaret saa hyvinvointinsa palveluista, kalateollisuudesta ja maataloudesta. Mitähän he saavat aikaan, jos pitkään jatkuneet öljynporauskokeet alkavat lopulta tuottaa tulosta? No, Tanskakin hiukan tukee itsehallintoaluettaan – ja teiden kunnossapitoa tietysti helpottaa se lämpö. Ei tarvitse varautua routaan. Tuo routako on selitys meidän köyhyyteemme? Kirjoittaja on päätoimittaja.