Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Live Verotiedot

Vinyyli on kuin vanha ystävä, joka tarttuu kädestä ja pyytää istumaan alas

Musiikin suoratoistopalvelu Spotify tietää kertoa, että vuoden aikana olen kuunnellut sen kautta musiikkia noin 44 000 minuuttia. Tunneiksi muutettuna aika on noin 733 tuntia, eli runsaat 30 päivää. Luku on itselleni melko merkittävä, koska se kertoo paljolti siitä, kuinka paljon vuodessa istun autossa: Autoillessani kuuntelen vähemmän radiokanavia, ja enemmän bluetoothin kautta juuri Spotifyta . Aivan koko kuuntelumäärä ei kuitenkaan ole kertynyt autossa – toki minulla on usein kuulokkeet korvissa esimerkiksi työpaikalla ja koiran kanssa ulkoillessa. Kotona sen sijaan musiikki toistuu pääasiassa äänilevyiltä, nykyisin harvemmin cd:ltä, mutta yhä useammin vinyyliltä. Soittimia minulla on muutama, jos kohta käytössä vain yksi, eli pappan perintösoitin. 1970-luvulta oleva soitin on toiminut toistaiseksi hyvin – ja toivottavasti tämän kirjoitettuani toimii edelleen myös tänä iltana. Vinyylit ovat viime vuosina tehneet vahvaa paluuta kauppojen hyllyihin ja kuluttajien koteihin. Yhä useampi artisti ja yhtye julkaisee musiikkiaan myös vinyylillä. Muutos on ollut pienehköllä aikavälillä huomattava. En lähde puhumaan siitä, miten vinyyliltä soitettu musiikki eroaa cd:ltä tai verkosta soitetusta. Sellainen on itselleni toissijaista. Eivätkä äänentoistojärjestelmänikään ole niin laadukkaat, että eroa pystyisi kunnolla todentamaan. Sen sijaan minulle on tärkeää se, että vinyyli pakottaa pysähtymään musiikin äärelle. Kun esimerkiksi auton soittimessa soiva cd jää helposti pelkäksi taustaääneksi, vinyyliltä tuleva musiikki on kuin vanha ystävä, joka tarttuu kädestä ja pyytää istumaan alas. Allekirjoittaneen mielenlaadulle sellainen kutsu sopii mainiosti. Vinyylejä olen kuunnellut ja keräillyt yli 20 vuotta. Lämmöllä muistelen esimerkiksi niitä kertoja, kun armeijasta lomille tullessani poikkesin levyostoksilla Kokemäen silloisessa osto- ja myyntiliikkeessä. Kokoelmissani on musiikkia melko laidasta laitaan. Olenkin luonnehtinut, että hyvä musiikki on hyvää musiikkia, tyylistä huolimatta. Vaan yksi hyllystä puuttuu: Oman yhtyeen vinyyli. Josko sellaisen saisi aikaiseksi vielä ennen neljättäkymmenettä ikävuottani.