Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Koronavirus Näköislehti Live

Se oli oikeastaan yksi silmänräpäys, kun pappaa vietiin telttaan eli peiton alle

KOLUMNI Olisitko uskonut? Itse en olisi. Täytyy varmaan selventää. Uskonut näkeväni ja kokevani kaikkea sitä, mitä tässä viime aikoina on saanut kokea. Lähestyn tätä covid-19-teemaa, tuttujen kesken koronaa, ihmettelyn ja positiivisten havaintojen näkökulmasta. Jätän valittamisen muille jälkiviisastelusta puhumattakaan. Pikkupoikana leikeissä kuvittelin, että minulla on näköpuhelin. Onhan noita videopuheluita jo soiteltu hyvän aikaa eikä siinä mitään. Nyt näiden puhelujen arvo on noussut pilviin. Käyttötarkoituksia on monia niin opetuksessa kuin muissakin asioissa. Itseäni ja varmasti monia muitakin on ilahduttanut mahdollisuus pitää yhteyttä läheisiin kuvan kera. Videopuheluiden avulla olen ällistellyt pienen lapsen kykyä mukautua tilanteeseen, jossa nyt elämme. Toki olemme voineet nähdä televisiossa aiemminkin kuinka kriisialueilla lapset leikkivät ankeissa oloissa. Oikeastaan tuohon suhteutettuna meillä on ankeista ajoista huolimatta asiat hyvin – tai ainakin paremmin. Itselläni on ollut ilo ja kunnia olla neljävuotiaan nuoren miehen leikkikaverina videopuhelujen välityksellä. Se oli oikeastaan yksi silmänräpäys, kun pappaa vietiin telttaan eli peiton alle. Välillä oli vauhdikkaita leikkejä, jolloin puhelimen ruudulla näkyi vilauksia seinistä, oviaukoista ja lattiasta. Suorastaan hirvitti äidin puhelimen puolesta. Etäleikkiä varten ostin pienen nuken, joka esittää jonkin sarjan hahmoa. On sillä nimikin, jonka nuori mies heti kertoi nähtyään sen. Se oli kuitenkin englanninkielinen ja niin vaikea, etten osaa sitä edes kirjoittaa. Helpompaa oli toteuttaa käsky "odota siinä". Odotusajan katselin nimittäin ruudusta näkyvää herran kodin kattoa. Eikä siinä tarvinnut kyykistellä ja ryömiä hankaliin paikkoihin. Tätä tilannetta voisi miettiä monelta kantilta. Mielessäni pyörivät sanat kamala, hirveä, ihmeellinen, käsittämätön ja uskomatonta. Nämä sanat pääsevät jopa osaksi lauseitani riippuen tilanteesta. Kaikesta huolimatta lähestyn aihetta omalta osaltani ajatellen erilaisia mahdollisuuksia toteuttaa asioita. Lopuksi vielä ammattiini liittyvä asia. Armeijan käytyäni minun kriisin ajan sijoituspaikakseni tuli Harjavallan sairaala, ja samalla vapauduin kertausharjoituksista. Joskus on harmittanut. Ei harmita enää. Nyt sitä ollaan, jollei ihan etujoukoissa, niin ainakin huoltovarmuuskomppaniassa. Kirjoittaja on oman elämänsä sankari ja (eli) lähihoitaja.