Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti

”Mikä Kauvatsan kirkkoa auttaisi, kun autioittaa meinataan ja varmana kohta säästetään entisten rippilasten kahvituksessakin”, pakinoitsija miettii

Tänä kesänä, helluntaina synnyinseurakuntani Siikainen oli kutsunut viisikymmentä vuotta sitten ripille päässeet messuun ja kahville. Mä menin vaikka en niin vanhana itseäni pitänytkään. Ensin mä tapasin Teuvon ja muistin hänet ja moottoripyöränsä, jolla pärräsimme jopa Vuorijärven pengertietä pitkin. Vaihdettiin siinä pikaiset kuulumiset ja mentiin omaistemme hautoja kiertelemään. Seurailin sitten kahta ihastuttavan näköistä ladya kirkkoon. Siinä eteisessä toinen heistä kysyi, olenko Leväsjoelta. Mielelläni mä sen myönsin ja sitten hän arvasi nimenikin ja sanoi omansa. Koulumme alkuajoista olimme istuskelleet samoissa luokkahuoneissa. Hän oli paljon vähemmän kuluneen näköinen, mutta meitä on vaikea verrata, kun hän on lady ja minä henkselman. Ennen messun alkua jännitin, että minkä vaikutuksen messu tekee hellarille helluntaina. Hyvän se teki. Sain ehtoollistakin. Pappi ja muutama maallikko otti meistä kuvia kirkon portailla. Meitä taisi olla siinä nelisenkymmentä siitä kahdeksastakymmenestä alkuperäisestä. Poissa oltiin monesta syystä, työn, levon tai sairauden takia. Osa oli ehkä uudelleen pakanoitunut ja osa jo poistunut tuonilmaisiin. Seurakuntatalolla sai kahvia hörppiä monta kuppia muutaman voileivän ja vahvan kakkupalan kanssa. Siinä samalla ehti nostella morjestuskättä niille, jotka myös tervehtivät melkein tuntematonta. Sitten papin nimiluettelon yhteydessä esittäydyttiin tarkemmin. Kehtasin hyvin sanoa asuvani Kokemäen Kauvatsalla, kun porilaisiakin oli sentään muutama joukossa. Kirkkoherra esitteli nykyistä seurakuntaa sanoen, että vaikka pieni on, niin toimeen tullaan kun maaomaisuuskin auttaa. Minä pohdin, että mikä Kauvatsan kirkkoa auttaisi, kun autioittaa meinataan ja varmana kohta säästetään entisten rippilasten kahvituksessakin. Lähtiessäni pelasin gentlemannia ja lausuin havaintojani hyvin säilyneistä rippikoulukavereistani. Sitten sompailin tulotietäni takaisin ja muistin naapuripitäjästä kotoansa koukata muijan mukaan. Hyvä mieli jäi ja ajatukset laajemmiksi, elämän tärkeimmät asiat nousivat esiin… Jos kutsu käy niin menkää mukaan. Fiksuunnutte vielä enemmän kuin O. Peltonen