Runoista ja sanoista kiinnostunut nakkilalaismies teki suuren työn paikallisen murteen tallentamisessa – perinteen keruun hän aloitti jo koulupoikana

Tarinaa Satakunnan tuntemattomasta ”Lönnrotista” Verner N. Ruususesta – osa 1

Kirjoittajan mukaan Verner Ruusunen sai opillista sivistystä Arantilan kansakoulussa Nakkilassa.

28.12.2021 5:00

”Kiitävi aika, vierähtävät vuodet, miespolvet painuvat unholaan.” Tämä virren sanoma on mitä suurimmassa määrin todellisuutta, sillä vuosikymmenten ja vuosisatojen myötä useimpien edesmenneiden nimet – näiden tarinoista puhumattakaan – painuvat unholaan eivätkä uudet sukupolvet tiedä heistä mitään. Tämä koskee myös henkilöitä, joiden nimi on ollut aikanaan tunnettu ja joiden tarina ansaitsi tulla vieläkin tunnetuksi. Yksi näistä henkilöistä on Verner Nikolaus Ruusunen, jonka tarina liittyy läheisesti Nakkilaan, Harjavaltaan ja osin myös Kokemäkeen. Tästä on paikalliseen kirjalliseen muistiin jäänyt kuitenkin tietääkseni vain Harjulan Killan vuonna 1953 toimittamassa Vanhaa Harjavaltaa -kirjassa julkaistu Nikolaus Ruususen noin 60-sivuinen kansatieteellinen kirjoitus Harjavallan ja sen naapuripitäjien Nakkilan, Kiukaisten ja Kokemäen asuinrakennuksista. Yksittäisiä Ruususen keräämiä runoja, loruja, loitsuja ja sanontoja on julkaistu lisäksi T. Pohjankanervon vuonna 1933 toimittamassa kokoelmassa Suomen kansan vanhat runot X: Satakunnan runot. Sen enempää Harjavallan, Kokemäen tai Nakkilankaan pitäjä- ja kuntahistorioissa Ruususta ei mainita.

Mainos

Luitko jo nämä?

Mainos