Muistan lapsuudesta monet puheet ujoudesta. Asia tuli usein ilmi, kun olisi pitänyt tutustua uusiin ihmisiin. Tyypillinen tilanne oli leikkiminen ennestään tuntemattomien lasten kanssa, olivat he sitten kaukaisempia sukulaisia tai vaikka tuttavaperheen lapsia.
Lapsena luulin olevani ujo – aikuisena ymmärsin, että se olikin jotain ihan muuta
Kyllä ujostutti – tai niin silloin luulin, kun tuota toitotettiin.