Viime aikoina olemme kuulleet pysäyttäviä uutisia alaikäisten tekemistä raaoista ryöstö- ja väkivaltarikoksista. Kun oikeus tuomitsi kolme alaikäistä poikaa vankeuteen ikätoverinsa murhasta niin sanotussa Koskelan henkirikoksessa, moni saattoi ajatella, että pahempaa ei voi enää tulla. Toista ovat kuitenkin kertoneet viime päivien jutut muun muassa katujengien ja lapsi-ikäisten tekemistä törkeistä huumausaine- ja väkivaltarikossarjoista. Miten tähän on tultu? Koronaeristys, some-riippuvuus, ilmastomuutosahdistus, sodan pelko, päihteiden käytön lisääntyminen vai joku muu? Nopeasti muuttuvien ilmiöiden vuoksi olemme jatkuvasti ”uudessa tilanteessa”. Turvallisuus tarkoittaa vaarojen ja uhkien poissaoloa. Tunteena turvattomuus taas liittyy yleensä lähitulevaisuuden uhkakuvien ennustamattomuuteen. Turvattomuutta lisää tieto nuortemme kasvavista mielenterveys- ja päihdeongelmista sekä huoli pienen joukon kasvattamasta väkivaltarikollisuudesta, jolla on osaltaan syy-seuraussuhde päihteiden käyttöön.
Elämä on tässä ja nyt – Olisiko palattava ennalta ehkäisevän toiminnan juurille?
Vanhemmilla on velvollisuus asettaa lapsille rakkaudella rakennetut, turvalliset rajat ja kertoa elämän riskeistä ja vaaratekijöistä – myös huumausaineiden vaaroista.
”Osa ehdokkaista olisi laillistamassa kannabista. Samalla he ovat huolissaan nuorten mielenterveysongelmien lisääntymisestä, vaikka lukuisissa kansainvälisissä ja kansallisissa tutkimuksissa on todettu, että juuri voimakkaaksi jalostettu kannabis aiheuttaa erityisesti nuorille käyttäjille mielenterveysongelmia”, Mari Kaunistola kirjoittaa.